Skip to main content

Ei rakenneta Suomea kahteen kertaan

Vakituisia asukkaita on maaseudulla koko ajan vähemmän. Liian monet pihamaat kasvavat jo pitkää heinää. Valtio miettii rakennusten purkukorvauksia. Se on surullista. Kuinka turhaa onkaan rakentaa Suomi kahteen kertaan. Pääkaupunkiin ja muihin kasvukeskuksiin rakennetaan yhä uusia kerrostaloja. Toisaalla talot jäävät tyhjiksi. Kysyntä nostaa asumisen hinnat pilviin ja valtio koittaa tukea sekä rakentajia että vuokralaisia, että saataisiin kohtuuhintaista asumista juuri siellä missä asuminen on kalleinta. Asumisen tukien koko potti on yli 2,3 miljardia euroa. Melkein miljoonalla suomalaisella ei ole varaa asua omassa kodissaan ilman tukia.

Ilmaston kannalta keskittyminen on tuhoisaa, sillä vain 3,5 prosenttia uusista rakennuksista tehdään puusta. Jos betonirakentaminen olisi valtio, se tuottaisi kolmanneksi eniten kasvihuonekaasupäästöjä heti Kiinan ja Yhdysvaltojen jälkeen. Monesti myös luontoarvoja joudutaan katsomaan läpi sormien uusrakentamisessa. Olemassa olevien asuntojen kunnossapito ja niiden käyttö olisi kiertotaloutta parhaimmillaan.

Muuttovirran kääntäminen vaatii paljon. Pelkkä maaseudun ihmisten positiivinen asenne uusia tulijoita kohtaan ei riitä.
Valtiokin voisi toimia toisin kuin on totuttu. Eikö maaseutuasumusten purkamiskannusteiden sijaan valtion kannattaisi ostaa asuntoja halvalla ihmisten tukemiseen? Mitä jos Suomessa toimittaisiin vähän samoin kuin sotien jälkeen, eikä kasvatettaisikaan asuntosijoittajien ennestään pulleita lompakkoja.

Ehdotan maallemuuton pilottikokeilua asumistuen varassa oleville kaupunkilaisille. Tämä toimisi myös turvapaikkaperheille, joiden kotouttaminen onnistui Kyyjärvelläkin yli odotusten. Halukkaille annettaisiin muutaman vuoden asumistuet kerralla – muttei rahana, vaan tonttina ja talona itse valitsemastaan muuttotappiokunnasta, jossa työikäisten tarvetta on. Ruohottuneet pihat saisivat uuden elämän ja ehkä moni elämässään umpikujassa ollut ihminenkin. Valtio säästäisi huimasti ja asuntojen hinnat kohtuullistuisivat kasvukeskuksissa.

Kukaan meistä ei pärjää yksin. Kauempana keskuksista yhteisöllisyys ja välittäminen on voimissaan. Pienissä yhteisöissä jokainen voi tuntea itsensä tärkeäksi. Toivotan kaikki tulijat tervetulleeksi maalle!
Mitä mieltä olet ideastani? Jatketaan keskustelua!

Anne Kalmari,

Kansanedustaja (kesk.)

Jaa artikkeli: