Tätä luettaessa jälkiarviot eduskuntavaalien tuloksesta jatkuvat edelleen. Tulos on mielenkiintoinen: SDP on eduskunnan suurin puolue, mutta ei rinnan mitalla vaan lähinnä varpaan – vaikka paikkamäärä kuudella kasvoikin. Sosiaalidemokraateilla on nyt 40 paikkaa, perussuomalaisilla 39 ja kokoomuksella 38.
Kolmesta suuresta ei ketään voi nimetä varsinaisesti vaalivoittajaksi; vihreiden ja vasemmistoliiton paikkamäärät sitä vastoin kasvoivat suhteessa paljon ja näiden puolueiden vinkkelistä tulos oli voitokas.
Myönteinen piirre on tasa-arvon kasvu entisestään; naisia on nyt kansanedustajina 92 ja esimerkiksi vihreiden kansanedustajien listalla naisia on selvä enemmistö.
Vaalien selvä häviäjä on keskusta; tuloksessa varmasti näkyy se, että puolue sai pahasti siipeensä hallituksen kaaduttua juuri vaalien alla.
Ehkä monen äänestäjän suurin mielenkiinto jo väheni, kun selvisi oman ehdokkaan menestys. Toisaalta nyt työ vasta alkaa; edessä ovat hallitusneuvottelut ja sen jälkeen koko kausi.
Eduskunnan kokoonpanon voisi tasaisuudessaan olevan tietyssä mielessä reilu. Äänestysprosentti nousi kohtuulliseen 72:een, ja tuloksista voisi ajatella, että minkään puoleen kannattajat eivät jääneet joukolla kotiin äänestyspäivinä.
Salolaisittain tulos oli tyydyttävä: kokenut Katja Taimela uusi paikkansa ja perussuomalaisten Mikko Lundén nousee ensikertalaisena eduskuntaan. Keskeistä on, että kaupungilla ja alueella on yhteytensä Arkadianmäelle, vaikka eteläinen Salo ilman omaa edustajaa jäikin; Pertti Vallitun sitkeä vaalityö oikeutti tällä kerralla varasijaan.
Varsinais-Suomessa varsinaiset maaseudun edustajat ovat muutenkin harvassa: valituista 17 edustajasta on yhdeksän Turusta. Kahden salolaisen lisäksi keskustan Esko Kiviranta on Sauvosta ja perussuomalaisten Kike Elomaa Maskusta. RKP:n Sandra Bergvist on nauvolainen ja tuo näin mukaan saariston näkökulmaa. Yksi maaseudun edustaja löytyy lääninrajan toiselta puolelta: Tenholan Thomas Blomqvist valittiin jo neljännelle kaudelle.
