Tervepä terve. Toimituksen koillisparilan viikkokuhat grillataan tässä seuraavaksi.
***
Viimeisen työviikon ennen lomaa voi päättää ruokapuheisiin. Edellisistä onkin jo hetki.
Pizza on kiehtova ilmiö ja laaja käsite. Vitosen tarjouslätty aamuyöllä kulmakuppilasta mukaan ostettuna ei ehkä herätä lämpimiä tunteita, mutta rimaa voi nostaa. Aika moni kuppila saa aikaan autenttisen oloisia kiekkoja, eikä tämä ole kotonakaan saavuttamattomissa: hiukan paremmat aineet, hiukan enemmän vaivaa ja hiukan enemmän aikaa tarvitaan. Piste i:n päälle on se, jos käytettävissä on oikea leivinuuni.
No, eihän tässä ole uutta. Lueskeltavaksi osui Otavan suuri keittokirja vuodelta 1959. Voileipäluvussa tuli vastaan mielenkiintoista: ”Italialainen pizza”.
Ja kas: kohta 60 vuoden takainen opus antaa yllättäen erittäinkin oikean oloisen ohjeen kiekon tekemiseksi. Taikinamättäälle ei ohjeen mukaan ladota kuin tomaattia, sardellisiivuja ja säällinen määrä juustonpalasia ja uunin on oltava tulinen.
Ja tämä siis kirjassa, jossa valkosipuli mainitaan, mutta erikoisena pidetään.
Tulee mieleen, että kirjantekijät ovat käyneet opintomatkalla Italiassa, mutta eivät rohjenneet muuttaa näkemästään riviäkään. Suomalainen sovellus juustoraasteineenhan alkoi kehittyä vasta myöhemmin.
***
Kisareissut ne jatkuvat kai kosteansorttisina. Radiossa lueteltiin niitä EM-kisaurheilijoita, joiden odotetaan menestyvän seipäässä.
***
Monella on matkustamisen halu ja mahdollisuudetkin. Metkasti monen toivekohteen nimi päättyy tavuun ”-lanti”. On Islantia, Skotlantia, Englantia, jotka monia kiehtovat. Lapsiperheet taas vetävät alkukielellä, jos toivekohteena on Legoland.
Suomessa moisia on harvassa. Mutta jos tämä nyt olisi tarttuvaa sorttia, niin kalantilaisena rasvaisin jo turistien kaupunkiin jättämän rahan kassan kammen hyvään käyttökuntoon.
***
Nähdään muutaman viikon päästä.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
