Tervepä terve. Toimituksen lounaislaskimon viikkoynnäilyt tässä seuraavaksi.
***
Maakunnan koululaiset kisasivat viime viikolla päässälaskutaidoissa. Turun Sanomien jutun yhteyteen oli painettu tehtävät, ja pakko on myöntää että ensimmäisen kahvisaavin aikana eivät laskut valjenneet.
Päässälaskutaidon heikkenemistä on pelätty, kun laskimia on joka oksalla. Numeromuistin tarvettakin joku epäilee, kun puhelinnumeroita ei tarvitse enää muistaa ulkoa.
Tässä mielessä tekniikka on todella tuonut helpotusta: kännykän muistissa tarvitut numerot kulkevat näppärästi matkassa. Aiemmin kätevyys loppui siihen, jos piti kuskata taskussa muitakin puhelinluetteloja kuin oman verkkoryhmän. Ja ryhmät olivat oma kiusankappaleensa: jo Kemiöön kilauttaessa piti muistaa veivata 925 eteen. Nykyäänhän muistamisessa lisäkiusaa tekevät jälleen suuntanumerot. On nollaneljääkymmentä ja niin edelleen.
Hetken aikaa meni hyvin, kun maakunnan alueella lankapuhelimiin saattoi soittaa muistamalla vain 02-alun, eikä siitäkään tarvinnut lankapuhelimella soitellessa piitata.
Siunattu teknologia, vai miten sitä sanotaan.
***
Ei sillä, etteivät joskus ulkoa opetellut numerot olisi syvällä. Täältä pesee, jos pitää muistaa numero äidin työpaikalle vuodelta 1984. Jopa joitain töissä käytettyjä numeroita on jäänyt mieleen. Eri asia on, mitä siitä hyötyy, että osaa soittaa Perniön ympäristösihteerin numeroon.
Lyhyempien numeroiden kanssa on hankalampaa. Eräänä aamuna oli hätä lähellä, kun piti näpytellä toimituksen hälytin pois päältä. Eihän se mennyt, vaikka miten neljää numeroa hakkasi. Viidennen kerran jälkeen oivalsin, että yrittämäni sarja on pankkikortin tunnusluku eikä hälyttimestä tule rahaa vaikka miten naputtaisi.
Päinvastoin homma kyllä käy, pankkiautomaatti tekee temput ja hälyttää, jos sitä kiusaa väärillä numeroilla.
Ja näitä tulee jatkuvasti lisää. Esimerkiksi kirjaston verkkopalvelun tunnusluku on sama luku kuin edellistä edellisen pankkikortin. Se on taas eri numero kuin puhelimen avauskoodi ja eri värssy kuin se, jolla pääsee taloyhtiön saunanvaraussivuille ja taatusti eri kuin hälyttimen tai alaoven numerosarja eri pankkitunnuksista puhumattakaan.
Pikkuhiljaa alkaa hirvittää: nuukastikin eläenkin ihminen höylää elämänsä aikana puhki muutaman pankkikortin. Kohta se on jo seitsemän kortin takainen luku mikä pitää muistaa vain kirjaston verkkopalveluun mennessä.
Hommansa sekin, kun edellisestäkään kortista ei muista edes siihen painettua kuva-aihetta.
***
Tai ehkä epätoivo matematiikan suhteen johtuu vuodenajasta.
Soittelin tuossa Teijon suuntaan, laskettelurinteen naapuriin ja sieltä uumoiltiin, että parhaat laskukelit ovat kohta ohi.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
