Eevi Rutasen Digihinkki-teos innosti katsojaa odottamaan, kuinka 10 minuutin välein tapahtuva tuttipullon täyttö ja tyhjennys tapahtuu.
Esineet liikkuvat Salon taidemuseossa itsestään kuin Disney-elokuvissa.
Pyykkikorin vaatteet liikkuvat laitojen yli, samoin siivouskorin reunalle lojumaan jätetty keltainen kumihanska. Kuivumassa olevat pyykit liukuvat narulla edestakaisin. Myös sängyssä liikkuu jokin.
Salon taidemuseon näyttelyhuoneen perällä aukenee Galleria Sivuraide, joka näyttää pastellisävyin sisustettuna seesteisen rauhalliselta.
Tila näyttää makuuhuoneelta, jonka värisävyt houkuttelevat peremmälle. Kaikki huonekalut ja tavarat lepäävät lattialla pastelliväreissä keltaisesta siniseen ja vaaleanpuneiseen.
Ruudulliset pöytäliinat peittävät sivupöytiä ja vaaleankeltainen matto rauhoittaa harmaata lattiaa.
Eevi Rutasen ”Kodinhengetär”-näyttely on muutakin kuin kaunista seesteisyyttä ja taikuutta. Huone sisältöineen kysyy yhden kysymyksen: mikä on teknologian rooli yhteiskunnassamme ja kodeissamme nykyään.
Roolin muutos näkyy yksinkertaisissa ja arkisissa tilanteissa.
Rannekellosta ei näe enää vain aikaa, vaan myös vaikka kaverin lähettämän viestin, viesti on laitteella näpytetty teksti eikä käsin kirjoitettu kirje, kirja on digitaalinen ja jonkun toisen lukema eikä fyysinen teos, johon keskittyä.
Ajanvietto pyörii teknologian ympärillä, ja se on jopa osittain rakentanut muureja ihmisten välille.
Lue lisää näyttelystä tämän viikon lehdestä!
