Naarjärven rannassa on elokuisena tiistaina hämmentävän hiljaista: edes etäistä koiran haukkua ei mistään kuulu ja kuikkapesuekin lipuu ohi hiljaa.
–Nyt eivät käy ruohonleikkuritkaan, kun on ollut niin kuivaa, hymähtää Naarjärven suojeluyhdistyksen uusi puheenjohtaja Timo Hollmén.
Naarjärven suojeluyhdistys perustettiin vuonna 1972. Pontimena oli huoli järven kunnosta; perustajia askarruttivat muun muassa huviloiden jätevedet. Tuore yhdistys laati suojeluohjesäännöstön ohjenuoraksi järven käyttäjille.Viime sunnuntaina perinne sai jatkoa, kun säännöstö päivitettiin. Ohjeissa muistutetaan esimerkiksi siitä, että pesuvesiä ei saa ympäristönsuojelunmääräystenkään mukaan johtaa järveen ja rakennusjärjestys antaa ohjeensa myös huussien sijainnista. Yhdistys muistuttaa myös muun muassa ympäristöystävällisistä pesuaineista ja samoin toivotaan esimerkiksi radion volyymin pitämistä hiljaisella. Ohjeet on tehty ohjenuoraksi, muuhun yhdistyksellä ei toki olekaan valtuuksia.
Naarjärvellä polttomoottorit veneissä on sallittu vain saarimökkeihin kuljettaessa tai työkäytössä.
–Aina välillä kyllä on tullut kysymyksiä, että jos nyt saisi vesiskootterilla ajaa, yhdistyksen edellinen puheenjohtaja Hanna-Maija Saarimaa kertoo.
Suojeluyhdistyksellä onkin parhaillaan käsissään varsin hyvävointinen järvi. Saarimaa muistaa vuosien varrelta yhden varman sinilevähavainnon, umpeenkasvu ei uhkaa ja kalaakin järvi antaa. Kaikkiaan noin viiden kilometrin pituisen järven rannoilla on noin 150 mökkiä.
Pitkään järveä katselleet nostavat esille kolme muutosta: vuosikymmeniä sitten peltona olleet ranta-alueet ovat nyt puustoisia, sorsat ovat kaikonneet – samoin ravut, joista järvi oli joskus kuuluisa.
–Se jäi selvittämättä, mikä ne vei, Hollmén harmittelee.
Suojeluyhdistyksen järjestämät istutukset eivät ole tuottaneet järveen uutta rapukantaa.
Koko juttu 8.8. lehdessä.
