Pyöreästi puolitoista vuotta sitten suomalaisia tuntui yhtäkkiä yhdistävän yksi asia: auttamisenhalu.
Ukrainan sota oli alkanut ja ukrainalaisten asemaa ja oloja haluttiin auttaa monin tavoin. Pakolaisina Suomeen tulleet saivat niin aineellista kuin muutakin apua, pitkälti vapaaehtoisvoimin, monenlaisia avustuskuljetuksia järjestettiin varsin nopealla aikataululla.
Tarve Ukrainassa ei ole vähentynyt käsittämättömän sodan jatkuessa aina vaan.
Ensimmäisen aallon akuutti apu oli vasta jäävuoren huippu: uutiskuvat yli vuoden ajan runnellusta maasta kertovat, että sotatoimien kohteena olleilla alueilla on aikanaan edessä massiivinen urakka. Käytännössä kyse on siitä, että kyliä ja kaupunkeja on rakennettava uudelleen perusinfrasta alkaen. Selvää on, että siinä eivät enää kansalaiskeräykset riitä, vaan tarvitaan järeitä kansainvälisiä päätöksiä.
Samalla, kun uutisiin Ukrainasta on ehkä jo huolestuttavasti totuttu, kantautuu Lähi-Idästä aina vain karmeampia tietoja. Israelin ja Hamasin välisessä sodassa Gazan kaistalla on Gazan terveysministeriön tietojen mukaan kuollut yli 3000 lasta. Ministeriötä kontrolloi äärijärjestö Hamas, joten lukuun on suhtauduttava varauksella. Pelastakaa lapset -järjestön mukaan myös Länsirannalla ja Israelissa on kuollut kymmeniä lapsia.
Sota on tälläkin kerralla valtava inhimillinen katastrofi, jonka loppua ei näy. Inhimillisen lisäksi kyseessä on myös valtava aineellinen kriisi: sota-alueilta tulevien kuvien perusteella kaupungeissa ei paikoitellen ole kiveä kiven päällä.
Valtavat uudelleenrakennusoperaatiot ovat edessä myös tällä alueella, kunhan rauhanneuvottelut on saatu edes alkuun, saati päätökseen. Sitä odotellessa toistunee sama kuin Ukrainassakin: akuuttiin hätään tarvitaan monenlaista apua ja selvää rahaakin. Suomessa tähän on edelleen rahkeita, toivottavasti edelleen myös halua. Paikan päälle apu kulkee luotettaviksi todettujen järjestöjen matkassa.
