Aika kuluu. Perniökoti on lähempänä kolmen- kuin kahdenkymmenen vuoden ikää.
Perniön vanhustentaloyhdistyksen rakennuttama talo on ehtinyt olla koti kymmenille ikäihmisille ja ajankulu näkyy siinä, että työntekijöiden palkkoja on ehtinyt maksaa ennen hyvinvointialuetta kaksi kuntaa ja yksi kuntayhtymäkin.
Talo on jälleen uuden edessä, kun se huhtikuun alusta lähtien on statukseltaan yhteisöllisen asumisen yksikkö. Arjessa paljoa ei muuttune, yhteisöllisyys näkyy yhteisenä tekemisenä resurssien ja toiveiden mukaan. Aika näyttää, tuleeko tähän tekemiseen enemmmänkin voimavaroja hyvinvointialueelta. Taloudellisesti ahtaina aikoina voi olla niin, että luovia ratkaisuja tarvitaan kalliiiden sijaan.
Isompi asia on se, että jatkossa asukkaita taloon voi Varhan päätöksellä tulla eri puolilta maakuntaa, jos kriteerit täyttyvät ja vaihtoehto asunnon tarvitsijalle käy.
Varmasti on niinkin, että aina ei käy: onpa edessä palveluasumisen tai peräti hoivapaikka, toive yleensä on, että se löytyisi läheltä.
Muutoksen voi nähdä negatiivisena: jälleen yksi päätettävä asia karkaa kylältä pois. Aiemmin asukasvalinnat teki vanhustentaloyhdistys. Jatkossakin se toki voi tehdä valinnan, jos Varhan jonossa ei Perniökotiin halukkaita asukkaita ole. Yhdistyksen näkökulmasta lienee samanarvoista, onko vuokralainen kotoisin Perniöstä vai Piikkiöstä; inhimillisesti katsoen taas sopii toivoa, että maantieteellinenkin sijainti huomioidaan asuinpaikkoja myönnettäessä, jos mahdollista.
Aika kuluu: Perniökoti rakennettiin aikanaan museotien varteen sillä mielellä, että samasta pihapiiristä löytyvät terveyskeskuksen palvelut röngteniä ja hammashoitolaa myöten. Näistä palveluista on moni ilmeisen pysyvästi historiaa.
