Kuistilta aukeavat näkymät pihan yli Perniönjokilaaksoon. Venla Hiidensalon kanssa pihalle kurkistelee kolmivuotias Otso-poika.
Ehkä ei ole yllätys, että kirjailijan mukana muuttaa laatikkotolkulla kirjoja.
–Niitä on kyllä viety divariin ja ullakolle ja kätketty täällä eri paikkoihin, paljastaa Venla Hiidensalo.
Ja silti vieraan silmään osuu hyllymetrikaupalla luettavaa; romaaneja, tietokirjoja, dekkareita, lastenkirjoja.
Tila ei toki hetkessä lopu; ympärillä on 110-vuotias puuhuvila Perniön asemalla, sen ympärillä iso piha puineen ja maisemat aukeavat yli Perniönjokilaakson.
Viime torstaina sää oli harmaan kolea, monen kirkkaan päivän jälkeen – eikä mereltä nouse pilviä paistetta himmentämään.
–Tuntuu, että täällä aurinkokin paistaa eri tavalla kuin Helsingissä, Hiidensalo miettii.
Hänen nimensä on tuttu monesta yhteydestä: romaanien kansista ja lehtijutuista ja lukuisista haastatteluista. Hiidensalon viimeisin romaani Suruttomat julkaistiin viime vuonna, ja se kertoo taiteilija Tyko Sallisen vaimosta ja tyttäristä, siitä miten taiteilija perhettään kohteli – eikä anna miehestä mairittelevaa kuvaa.
Nyt rakenteilla yläkerran työhuoneessa on viides romaani, jolla on hyytäväkin yhteytensä nykypäivään. Innoituksen siihen antoi Hiidensalon isoäiti, joka oli pietarinsuomalainen, pakeni Venäjän vallankumouksen alta Suomeen ja joutui ryssittelyn vuoksi vaihtamaan nimensäkin. Hiidensalo toteaa, että historia toistaa itseään karmaisevalla tavalla; uuteen romaaniin on tulossa myös tätä päivää käsittelevä taso, jossa paetaan Putinin hallintoa.
Hiidensalo myöntää, ettei tiennyt Perniöstä alkujaan paljoa, vaikka Uudenmaan Nummelta kotoisin olleen isänsä kanssa hän on liikkunut Salon seudulla jonkin verran. Hiidensalot ovat olleet alkujaan Alen-nimisiä, ja kirjailijalle on nyttemmin selvinnyt, että juuret juontavat näiltä osin 1700-luvun lopulle Perniön Aaljoelle, ei kovinkaan kauas Perniön asemalta.
Lue koko juttu 12.5. painetusta ja digilehdestä!
