Syksyn yksi merkki on Suomen Punaisen Ristin Nälkäpäivä-keräys, joka järjestetään runsaan viikon kuluttua.
Keräyksellä on vuosikymmenien historia ja vuosien mittaan keräys on myös muuttunut: varoja esimerkiksi kerätään nyt yhtä lailla verkossa kuin tonkillakin.
Keräyksen oheismateriaali on voinut johtaa mietteitä siihen suuntaan, että varoja kerättäisiin ulkomaankohteisiin. Keräyksen kartuttaman katastrofirahaston varoja ei kuitenkaan ole korvamerkitty, vaan rahoja voidaan käyttää myös kotimaassa esimerkiksi tulipalon uhrien auttamiseen.
SPR organisaationa on saanut muun muassa sosiaalisessa mediassa kovaa kritiikkiä, jonka eräs lähde on viime vuosien tapahtumissa: SPR on pyörittänyt turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksia, ja joidenkin mielestä tämä ilmeisesti oikeuttaa kirjoittamaan järjestöstä lähes mitä tahansa. Maahanmuuttopolitiikkaa saa kritisoida, mutta kritiikin osoitteen on silloin oltava oikea.
Vaikea on käsittää, että moittijoita tuntuu löytyvän sillekin, että SPR:n henkisen tuen päivystäjät olivat partioimassa Turun kauppatorilla kolmen viikon takaisten puukotusten jälkeen. Järjestössä on varmasti valuvikansa ja parantamisen kohteensa, mutta oudolta logiikka tuntuu, jos järkyttyneiden kansalaisten tukeminen katsotaan jotenkin vääräksi.
Yhtä kaikki kritiikki ja perättömien väitteiden levittäminen luo toiminnan päälle varjon myös paikallistasolla. Esimerkiksi Perniön osastossa pelätään verkossa liikkuvien perättömyyksien vaikuttavan niin, että vapaaehtoisia kerääjiä on vaikea löytää.
Verkossa vaahtoavien olisi hyvä muistaa, että SPR järjestää esimerkiksi ensiapukoulutusta ja pyörittää veripalvelua. Tuskin kukaan vastustelee, jos oman hengen säilyminen on kiinni punaisen ristin antamista opeista tai lahjoitusverestä.
