Kunnallisvaalit ovat herättäneet toistaiseksi varsin vähän keskustelua. Tiistaina jätetyt ehdokaslistat ovat täyttyneet nihkeästi eikä valtavaa vaalihuumaa vielä ole lietsottu.
Salolaisittain tilanne on helppo ymmärtää: tehtävänä ei ole helppoja päätöksiä eikä edessä kiitollisia aikoja.
Joka tapauksessa listoille on saatu myös uusia nimiä, vaikka on selvää, ehkä odotettuakin, että ehdolle asettuvista iso osa onkin jo aiemmin mukana olleita.
Toivoa sopii, että sekä ensikertalaiset että konkarit ovat jo sisäistäneet sen, ettei lautakunta-, hallitus- tai valtuustopaikka ole harrastus tai puuhastelua, vaan helposti puolipäivätyön verran aikaa vievä tehtävä. Kokoukset ovat jäävuoren huippu joista harva saa edes nimensä lehteen. Pelkkä esillä olon halu ei voi olla tarve pyrkiä mukaan eikä sillä motiivilla toivottavasti liikkeellä kukaan olekaan.
Salossa päättävien elimien toiminnassa on varmasti ollut viimeisen nelivuotiskaudenkin aikana niin hyvät hetkensä kuin myös ne, joista on tullut lunta tupaan kunnolla. Kuluva vuosi ja syksy ovat olleet lähes järjestäen huonojen uutisten ja sitä kautta myös kritiikin aikaa.
Uurnilla lopullisesti nähdään, millainen täystuuletus valtuustoihin halutaan. Jollekulle riittää, että äänen saa ehdokas joka ei ole ollut mukana päätöksiä tekemässä viimeisellä nelivuotiskaudella, joku taas harkitsee tarkkaan valintaansa. Lisäksi osa äänestäjistä on varmasti sitä mieltä, että vaihtamiseen ei ole tarvetta, ja äänestää ehdokkaansa jatkokaudelle.
Mielenkiintoista onkin nähdä, nouseeko vaaliteemana joku aihe yli muiden. Yhdeksää hyvää ja kymmentä kaunista ainakaan rahana tuskin lupailee kukaan. Suoranaisia selvänäkijän kykyjä ei vaadita sen veikkaamiseen, että lasten asiat kuten koulut ja päivähoito ovat yksi asia – ja ikäihmisen hoito toinen.
Puoluepolitiikkaa vaaleista ei tarvitsisi tulla, mutta vastakkainasettelulta tuskin voidaan välttyä.
Kaupungin reuna-alueet vastaan keskusta on yksi todennäköinen nokittelun aihe.