10.5.
Sunnuntai kertoo kevään edenneen yhdelle kääntöpisteelle. Äitienpäivää juhlitaan miten missäkin perheessä, usein hyvin perinteisesti.
Sattuvasti juuri tällä viikolla julkaistiin Pelastakaa lapset- järjestön Maailman äitien tila- raportti.
Raportissa asetetaan järjestykseen 165 maata sen mukaan, millainen on esimerkiksi äitien terveydentila, koulutustaso ja taloudellinen asema – sekä tietysti myös se, mikä on lasten asema ravitsemusta ja terveyttä myöten.
Suomi selvisi tilastossa kunniakkaasti sijalle kuusi, kun kärkipaikan otti Norja.
Luvut ovat osaltaan hurjaa luettavaa. Esimerkiksi listan viimeisessä maassa, Nigerissä äitiyskuoleman todennäköisyys on yksi kuudestatoista, Suomessa yksi 7600:sta. Suomessa kuolee kolme tuhannesta alle viisivuotiaasta, Nigerissä 143. Lapsi- ja äitiyskuolemissa iso syypää on niinkin raadollinen kuin aliravitsemus. Kroonisesta aliravitsemuksesta kärsii maailmassa noin 171 miljoonaa lasta.
Suomalaisittain tätä on tietysti vaikea ymmärtää; nälkään ei ole käytännössä ole kuoltu sitten katovuosien. Yhteiskunnasta on säästetty ja leikattu mutta yhä joku julkinen taho tai edes kolmas sektori pitää ihmisensä edes seuraavaan tilipäivään asti leivässä.
Kuluvan vuoden tammikuussa sivuutettiin yksi vuosipäivä ilman suurempia juhlallisuuksia. Tammikuussa tuli kuluneeksi 20 vuotta arkkiatri Arvo Ylpön kuolemasta. Ylpön perintö elää ja voi kohtalaisen hyvin; maineikas lastenlääkäri on usein mainittu neuvolajärjestelmän isäksi.
Samainen järjestelmä pitää huolta äidistä ja lapsesta edelleen, palvelu löytyy melkein joka niemestä ja notkelmasta ja se on jopa käyttäjilleen ilmainen.
Tähän asti kaikki on siis ilmeisesti hyvin.
Entä sitten toisaalta? Julkinen keskustelu käsittelee usein kovin synkkiä aiheita: perheiden pahoinvointia, lasten laiminlyöntiä, taloushuolia, syrjäytymistä ja päihdeongelmia. Pahimmillaan pinnan alla kytevät pulmat kärjistyvät perhesurmiksi tai muiksi tragedioiksi.
Henkinen ja muu hyvinvointi on se, mikä ansaitsee huomionsa jatkossakin eikä tämä saa olla yhteiskunnan puolelta raha- tai resurssikysymys.
Apua ja neuvoja pitäisi myös olla matala kynnys kysyä.
Vanhemmuus antaa paljon, ehkä enemmän kuin mikään muu elämässä, mutta kyseessä ei ole aina ollenkaan helppo tehtävä, joka vieläpä kestää eliniän. Sen hoitamisesta voi kiittää useamminkin kuin isän- ja äitienpäivänä.
