Mervi Levasen edessä on hänen työnsä Hetki aikojen välillä. Susanna Pihlajan takana on Suruvaippa ja siitä oikealle Auli Sormusen Pohtimus maximus.
Taidenäyttelyn ripustaminen on joskus totista hommaa, josta ei tahdo tulla päivässä valmista.
Teijon Masuunissa oli tiistaina ilmassa aivan toinen henki.
–Tästähän tuli tosi hieno, hihkaisi Susanna Pihlaja iltapäivällä, kun tekemistä kaiken lisäksi oli vielä jäljellä.
Ripustamista, valojen säätöä, teosten numerointia ja vaikka mitä. Ripustettavaa riittää, kun käytössä on suuri galleria pitkine seinineen ja sen saa käyttöönsä viiden naisen ryhmä.
Moninaiset -ryhmän jäseniä yhdistää luonnollisesti kuvataide mutta myös uusikaupunkilaisuus ja kuvataiteen opettaminen. Esimerkiksi Pihlaja on opettanut lapsille taiteen perusopetusta, tiistaina paikalla olleista Mervi Levanen puolestaan opettaa yläkoulussa ja lukiossa. Kolmas tiistaina näyttelyä pystyttänyt ryhmän jäsen oli Auli Sormunen ja kaksi poissaolevaa jäsentä Hannele Salmela ja Sanna Halme.
Ryhmä on paitsi taiteilijajoukko, myös viisi ystävystä. Käsialoja on yhtä monta kuin tekijöitäkin ja tekniikoiden kirjo laaja sekin.
–Mutta sen huomaa, että jos tekee keramiikkaa, samalla ei voi maalata. En saa ajateltua kaksiulotteisesti, jos teen kolmiulotteista työtä, Sormunen kertoo.
Näyttely sai nimekseen Aavistuksia ja se tuo kävijänsä nähtäväksi muun muassa sen, millaiseksi voi maalata päänsisäisen myllerryksen ja versovat ajatukset. Sormusen työ sai nimekseen ”Pohtimus maximus”. Sen vieressä on Pihlajan teos ”Suruvaippa”, joka haki muotoaan aikansa. Suruvaippa on Pihlajan lempiperhonen ja hän mietti, miten yhdistää perhonen ja suru. Teoksen hahmo on kuin perhosiin kietoutunut ja samalla hymynkare huulillaan: suru myös puhdistaa ja voi kasvattaa uutta, Pihlaja muistuttaa.
Aavistuksia -näyttely nähtävänä 25.5. asti Masuunin Galleriassa. Koko juttu 27.2. painetussa ja digilehdessä.
