Sattui kohdallemme kun 15-vuotias lapsemme heräsi aamulla tilanteeseen, jossa tarvittiin apua. Ennen koulun alkua, kello kahdeksaa ehtii mainiosti käymään lääkärissä ja saamaan neuvot miten tilanne hallitaan. Kohtaaminen vastaanottovirkailijan kanssa oli synkkä kokemus. Virkailija teki diagnoosin lasisermin takaa ja ilmoitti että ei näytä pahalta, mutta jos tilanne pahenee, tulkaa varaamaan lääkäriaika.
Miten pahalta ihmisen pitää näyttää jotta apua saisi? Miten pystyy näkemään potilaan sisuksiin mikä on todellinen tilanne? Onko vastaanottovirkailijalla todella niin suuri valta, että voi päättää kuka saa hoitoa ja kuka ei? Entä ottaako hän vastuun päätöksestään?
Noin kaksi tuntia myöhemmin tila paheni ja koulupäivä piti keskeyttää. Päästyämme uudestaan palvelutiskille, oli virkailija vaihtunut, mutta tilanne vain paheni. Harvoin tapaa yhtä töykeää ja ylimielistä käytöstä kun kuuntelimme ohjeita. Nyt olivat kuulemma ajat loppuneet – ”menkää illalla Saloon”. He eivät voi tehdä mitään ja vanhemmilla on kuulemma vastuu.
Jos on jotain valittamista palvelusta niin ne voi kuulemma lähettää ylilääkärille. Se olikin ainoa hyvä neuvo sille päivälle. Saimmehan me sitten hyvän avun yksityispuolelta ja asiat sujumaan. Tämäköhän on sitä ruuhkajonojen lieventämistä jo alkulähteillä?
Sari Kavisto-Kajanne