Tervepä terve. Toimituksen itäaition viikkoaplodit annetaan tässä seuraavaksi.
***
Tämähän on se kohta vuodesta, kun suunnilleen mikä vaan asumus näyttää kodikkaalta ulkoapäin katsoen. Ikkunasta kajastavan valon tenho on ihmeellinen, kun ulkona on pimeää, märkää, koleaa tai kaikkea tätä yhtaikaa.
Joku vielä joskus tutkii, lähdetäänkö asuntonäytöille eniten syksyisten vai keväisten kuvien perusteella.
Sehän jo tiedetään, että kirjasto on ihmiselle terveellisimpiä sisätiloja, mutta puolensa on sellaisellakin paikalla kuin teatteri.
Aina hyvän näytöksen jälkeen sitä miettii, miksi ei käy nykyistäkin useammin.
Perjantaina piti kiirehtiä Tampereelle, missä sikäläisen työväenteatterin suurella näyttämöllä pyörii musikaali Kaunotar ja hirviö. Satunäytelmä se tietysti on, mutta kolme tuntia hulahti varkain, kun näyttämöllä tapahtui koko ajan ja toinen toistaan näyttävämpi kohtaus seurasi toistaan.
Paljon parjatusta keskittymiskyvyttömyydestä ei ollut tietoakaan, kun katsomon alakouluikäiset istuivat hiiskahtamatta alusta loppuun. Teattereissa harvoin jos koskaan on katsomoissa muutenkaan käytöstavattomia.
Ongelma on isojen laitosteatterien isojen tuotantojen kohdalla monesti lähinnä siinä, ihaillako koko rahalla näyttelijöiden ammattitaitoa, säveltäjän koukkuja vai sitä, mitä puvustajat ja lavastajat ovat saaneet aikaan. Siinä on silmänkääntötemppua yhteen iltaan, kun hirviöstä tulee sekunnissa prinssi ja tämä tapahtuu metrikaupalla näyttämön yläpuolella. Joku vielä selittää, miten sekin oli tehty.
Teatterin taika tähän aikaan vuodesta on sukua asuntojen viihtyisältä näyttämiselle. Siinä sitä istui melko mukavalla tuolilla ja katseli tapahtumia synkän metsän keskellä seisovassa linnassa ja vain välillä muisti hämmästyä sitä, että muutaman metrin päässä seinän takana todella on marraskuisen hiljainen ja märkä Hämeenpuisto harvoine kulkijoineen.
Salolaisittain tätä ihmettä ei ole vaikea tavoittaa: tunnin tai puolentoista säteellä on useampi teatteri tarjolla sen jälkeen, kun oman kaupungin hyvä tarjonta on jo koeponnistettu.
Tässä taannoin ymmärtämättömät vänkäsivät vastaan siitäkin, että kulttuuriin pistetty euro muka ei tulisi takaisin.
Toki tulee ja kertoimen kanssa esimerkiksi niin, että kun kaksi ihmistä lähtee maakuntaan ja on teatterireissussa yötä, menee yksi raha lippuihin, toinen syömiseen, kolmas yöpaikkaan ja neljäs yömyssyyn.
Kun taskussa on jo liput ainakin kolmeen lähiaikojen muuhunkin näytökseen, niin tässähän tulee oltua varsinainen Sampo. Tosin jaksaako tätä jauhaa.
***
Sampoon tai muihin myllyihin liittyy sekin, mihin katse valintamyymälässä tällaiseen aikaan kiinnittyy.
Moni tuntee lohturuoan käsitteen; kun masentaa ja väsyttää kuten pimeään vuodenaikaan monia, se näkyy myös ruokalistalla.
Yhtä kaikki sitä loksahti hiukan suu auki, kun sai itsensä kiinni haahuilemasta pitkään hiutalehyllyn ääressä. Ajatus kuumasta puurosta kiehtoo sekin siinä kohtaa, kun maailma on pimeä ja kengät märät tästä juhannukseen asti.
Perhepäivähoitopaikan Kyllikin puuroa ei kukaan voita, mutta aina voi toimia kuten meikäläinen armeijan ampumaradalla: joskus onnistuminen on sekin, että on sinnepäin. Kaura, ruis, ohra, vinkeän makuinen tattari, sama se.
Henkilöbrändäys on tullut tietysti sekin mukaan. Yhdessä paketissa oli kuva murtomaahiihtäjästä. Terveysvaikutuksista ei ollut ylisanoja, mainittiinpa vaan ne perinteiset. Takavuosina sama laji yhdistettynä hiutaleisiin olisi tiennyt sitä, että tällä puurolla veri ohenee.
***
Paikallisestikin yhdistyvät jonkinmoinen show ja ostokset, jos ja kun kaupunki päättää hankkia kävelysillan urakan uusiksi. Työmaahan on kuin vanha diesel-mersu: vähemmällä pääsee, jos sen antaa seistä koko talven.
Pieni piru jonkun olkapäillä voisi kuiskia, että miksipä ei joen yli hankittaisi sillan sijaan lossia. Riittävän pitkä lautta ulottuisi rannalta rannalle niin, että sillä ei tarvitsisi edes ikinä ajaa metriäkään. Jos joskus on varoiteltu keksimästä pyörää uudestaan, niin sillan osalta tästä ei ole varoiteltu.
Vanhastaanhan tunnetaan lautoista muun muassa Tuonelan sekä vaijeri- ja kapulalossi. Epäilemättä kaupunkilautan käyttöohje voisi olla kapulakielellä.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
