Tervepä terve. Toimituksen itäkalmiston viikkorääppeet kerätään tässä seuraavaksi.
***
Kyykkyharjoituksia on riittänyt, kun kirkkomailla on ollut kynttilänhylsyjä keräiltäväksi tällä viikolla.
Jos eivät muut riennot vedä kansalaisia ulos lauantai-iltana niin hautausmaat nyt sentään, ainakin kerran vuodessa. Lauantaina nähtiinkin maantieteellinen ihme: tuhansien järvien maassa kynttilämeriä. Pyhäinpäivä avasi marraskuun juhlavasti ja mikäpä hänessä.
Marraskuun nimihän kumpuaa historiasta. Vanhan sanonnan mukaan maa martona makaa, mutta kansanperinteen sijaan pitäisi tässäkin asiassa kysyä biologeilta.
Marto tarkoittaa kuolemaisillaan olevaa tai jo kuollutta, mutta tiedeyhteisöltä voisi löytyä vastaus siihen, miten monen lajin pientä eliötä metsänpohjilla tai ruskeankeltaisiksi jo käyneillä pihanreunoilla oikeasti edelleen vipeltää ja mikä määrä elämää siellä yhä muhii.
Monihan luulee etenkin metsistä puhuttaessa, että monimuotoisuus on vain sitä, minkä ihmissilmä näkee tai mistä ihminen voi hyötyä. He ovat väärässä.
Eipä sillä, ettei luonnon puolella olisi juuri nyt silmillä ja korvilla vähän vähemmän aistimistöitä kuin kesäkuussa.
Pyhäinpäivä on perinteisesti myös viimeinen päivä, jolloin saa vielä herätä saaressa. Niin oli tänäkin vuonna. Kutinsa piti sekin, että luonnon väripaletista oli tänäkin vuonna marraskuun alkuun mennessä napattu pois sävyjä niin, että jäljellä oli lähinnä vain kaikki violetin ja rusehtavan sävyinen. Äänenvoimakkuus ei ole koskaan noilla main kaakossa ollutkaan ja nyt se nappula oli tavan mukaan käännetty lounaaseen: suuriäänisin havainto lauantaina oli kolmen tiaisen parvi.
Tietysti siinä vesipumppua tyhjennellessään ja ulkokalusteita viimeistä kertaa tälle vuotta pinotessaan saattoi aistia ihan vaan tuntemuksia: haikeutta ja harmitustakin, ja sitten hyistä, kun äkkiä irti lumpsahtanut pumpun imuletku sylkäisi litran kaivovettä suoraan saappaaseen.
En mene tässä sen enempää äänimaiseman hetkelliseen muuttumiseen kuin toteamalla, että mutina ja huohotus rantalepikossa eivät olleet paikallinen villisika.
***
Saaresta katsoen lähikirjailija on Juha Ruusuvuori, joka asettui Taalintehtaalle jo vuosia sitten ja kirjoitti kokemuksistaan ja sopeutumisestaan mainion teoksen nimeltä ”Muukalainen Muumilaaksossa”.
Muumilaakso sopii ajankohtaan muutenkin, sillä ensimmäisen Muumi-kirjan ilmestymisestä tulee kuluneeksi 80 vuotta. Yksi kirjoista on ”Muumilaakson marraskuu” ja sen kaunilla kannella on sukunäköä myös Taalintehtaan jo lehtensä ja värinsä tältä vuodelta menettäneisiin puihin. Kirjan sivuilla asuu muutenkin loppusyksyn saariston näennäinen autius.
Sittemmin Muumilaakson väki on tietysti touhunnut kirjojen lisäksi niin sarjakuvissa, piirrossarjoissa kuin teatterissa ja pitkissä elokuvissa. Talousmaailman ihmeitä on sekin, että omavarainen ja aika lailla hippipohjalta toiminut laakso onkin nyt varsinainen imperiumi. Tornitalohan siellä tietysti jo olikin, mutta siihen jäi kaupungistumiskehitys niillä main. Joku aluepolitiikko voi jatkaa tästä.
Yhtä kaikki Tove Janssonin alkuperäisten kirjojen karua kauneutta, hauskuutta ja viisautta eivät muut tuotteet ole saavuttaneet.
Oikeuksien omistajat ovat tarkkana hahmoista ja niiden käytöstä, mutta niinpä vaan näkyy Muumeillakin olevan fanifiktiota kuten monella muullakin suositulla kirjasarjalla. Se tarkoittaa sitä, että kirjojen ystävät alkavat itse laatia jatko-osia. Netistä löytyi muutama heti ja viikonloppuna harmautta ja muumeja miettiessä ja kirjaa lukiessa alkoi mieli askaroida muutaman uudenkin parissa.
Esimerkiksi juuri vapaa-ajanasunnolle menemiseen ja siellä viihtymiseen liittyen voisi markkinarakoa olla novelleille ”Muumi hehkuttaa dieselmoottoria” tai ”Muumi saunoo henkihieveriin”.
Taikatalvi-kirjan innoittamana voisi syntyä valistavat teokset ”Muumi investoi maalämpöön” tai liukkausteemainen ”Muumi päätyy päivystykseen”.
Pikkujouluaikaanhan päivystykseen päätymiseen voi johtaa myös Muumi-mukin turhan kova kallistaminen eikä tässä nyt viitata siihen, mitä niistäkin kipoista joskus pyydetään.
Se onkin sitten toinen juttu, mistä näinä aikoina löytää palvelevan terveysaseman. Pitkä, yöllinen taival välskärin luo pää paketissa olisi omiaan aiheeksi teokseen “Muumipapan urotyöt”. Ei kun hetkinen.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
