Tervepä terve. Toimituksen itävastaanottimen viikkoantenni suunnataan tässä seuraavaksi.
***
Joku ehkä vielä muistaa ajan, kun maassa oli kaksi telkkarikanavaa ja puoli yhdeksältä tuli molemmilta samat Yleisradion uutiset.
Radion puolella tilanne oli yhtä ankea, mutta eipä toisaalta ollut riskiä tositeeveen näkemisestä.
Ihan Naapurineljänneksen tunnelmiin ei toivottavasti ole tarvis jatkossakaan palata, mutta jotenkin tässä palasivat yhtenä aamuna mieleen takavuodet.
Selitän.
Paikallismedian tekijän vinkkelistä oli oivaa aikaa se, kun oli Yle Turku ja sillä maakunnallista ohjelmaa. Joskus juttua tuli Raisiosta, joskus Turusta, monesti jostain päin Saloa. Asialla oli ammatillistakin arvoa, kun töihin tai juttukeikalle ajellessaan ja radiota kuunnellessaan pääsi vähän kiinni siihen, mitä on meneillään lounaisessa Suomessa ja mihin pitäisi ehkä itsekin puuttua tai mitä seurata.
Tämän lajin vapaamatkustamisesta ei tässä viitsi edes tuntea huonoa omaatuntoa. Toimituksissa halki maan luetaan muita lehtiä ja seurataan muita välineitä samasta syystä: joskus uutinen ansaitsee tulla heti lämmitellyksi ja muuten voi pistää aiheita ja ideoita muistiin vastaisen varalle ja jalostettavaksi. Lomamatkalla olevan paikallislehden päätoimittajan tuntee siitä, että se ostaa joka taajamasta paikallislehden toimitukseen vietäväksi.
Eikä sillä, ettei maailmanmenon seuraaminen olisi oiva pieni harrastus jokaiselle.
Yhtä kaikki oli Yle Turun aika ja sitten tehostettiin radiossakin. Tuossa välissä länsisuomalainen aamuohjelma ehti tarkoittaa sitä, että Saaristomeren partaalla saattoi päätyä kuulemaan lähetystä jostain Pohjanlahden rannalta. Se, mikä kiinnostaa Kokkolassa, ei välttämättä ole hitti Halikossa.
Sitten kehitys kehittyi ja viime ajat on ennen yhtä kanavaa miehittänyt Ykkösaamu täyttänyt ilmatilan kahdella kanavalla, Yle ykkösen sijaan myös Radio Suomen puolella.
En muuten olisi Radio Suomi -iässä, mutta kuten jo sanottu, tämä on ollut ammatillinen valinta. Hyvää ja tärkeää voi tulla Ykkösaamustakin, mutta Kainuun sijaan aihe voi jo olla Gazassa eikä siitä nyt ainakaan ole työmielessä oikein hyötyä. Vähän kertauksen makua on siinäkin, että kahdella radiokanavalla tulee samaa sisältöä, joka tuntia aiemmin on kuultu aamutelkkarissa.
Mainoskanavat eivät oikein ole vaihtoehto nekään. Jos ei valtion kanava kerro siitä, mitä ikkunasta näkyy, niin pahimmat höpinätaajuudet eivät ole kiinni missään tunnetussa todellisuudessa.
***
Liikenne- ja viestintäministeri on ehtinyt kautensa aikana puhua paljon sellaista, mistä ei voi olla samaa mieltä, mutta taannoin osui.
Uutismedian liiton ja paikallislehtien päätoimittajayhdistyksen saattue piipahti taannoin ministerin luona ja tämä loihe lausumaan, että uutiserämaita ei saisi syntyä. Hyvä mielipide, joskin valtionyhtiön puolella suunta näkyy jo olevan kohti erämaita, mutta ei kerrota muille.
Aiheena tietysti oli paljon muutakin: lähetystön yksi huoli olivat lehtien jakelukulut ja ennen muuta toinen valtiolliseksi katsottu yritys eli Posti.
Ministeri taas on ollut vähän kriittinen pitkään puhutun länsiradan suhteen, mutta ei hätää: tällä menolla on kohta Postin kautta lehdiltä kerätty ensimmäisten sadan ratakilometrin hinta.
Noin muuten pitää torjua sitten itse tätä aavikoitumista eli uutiserämaan syntyä. Meillä toimituksessa on jo kaksi jukkapalmua ja yksi limoviikuna, joten keitaan alku on ihan hyvä.
Eikä hätä ole oikeasti tämännäköinen. Tiistaiaamuna radiosta löytyi Yle Vega, ruotsinkielinen kanava ja siellä puhuttiin Iniön asiaa, mikä jo koskettaa enemmän kuin Puolanka. Keskiviikkona tuli jotain Tammisaaresta eli aina paranee.
Kielestä rutkuttavia voi lohduttaa supisuomalaisen iskelmän sanoin. Sellaista elämä on.
***
Ironisinta tietysti on se, että tämän jutun kirjoituspäivän aamuna yksi puujalan aihe annettiin suoraan lapaan juuri Ylen taajuudelta. Uutisissa kerrottiin, että kouluissa on kännykkäkiellon rikkomisesta kirjavat rangaistukset.
Onneksi ajat ovat muuttuneet. Joskus oli niinkin, että rangaistuksena on kirjava selkänahka.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
