Tervepä terve. Toimituksen itäpellon viikkoviljat tuleennutetaan tässä seuraavaksi.
***
Viisi viikkoa kesälomaa on sama määrä annoksia kuin jonka taiten nautiskeleva kansalainen tilaa terassilla eli ei liikaa.
Lomaltapaluuhan ei ole itsestä kiinni vaan Veikkaus Oy:sta. Arpoivat lauantaina väärät numerot, joten sorvin ääressä ollaan taas.
Helleputkesta voi kiittää siunattua joutilaisuutta.
Vaikka aikeena olisikin ollut tehdä jotain pientä askaretta päivien ratoksi, nyt sen sai jättää väliin. Mieluummin sitä tietysti muutenkin kääntää kirjansivua kuin kompostia.
Eipä sillä, muutaman liian lämpimän päivän päätteeksi piti vetäytyä viileään torppaan ja turvautua telkkariin. Frisbeegolfin MM-kisat ja naisten jalkapallon EM-kisat tuli seurattua tarkasti; tekeminen oli hyvää ja tunnelma ilahduttavan öykkärivapaa niin kentällä kuin katsomossakin.
Muutakin jännää olisi tullut. Paha vain, että kanava, jolta kiinnostava ohjelma olisi tullut, pätki pahemman kerran. Tätä seurasi loman ainoa varsinainen aivo- tai muukin jumppa.
Ei kun tikkaille, seinustalle ja tiukka ote televisioantennista; josko sitä nostamalla tai kääntämällä yhteys parantuisi.
Ikkunanraosta alkoi kohta kuulua vähemmän kannustavia kommentteja ja säätelyn lopputuloksena oli kymmenen pätkivää kanavaa, vääntelystä lopullisesti pahastunut antenni ja se, että seuraavana aamuna veneen keulan sai suunnata kohti antennikauppaa.
Jumppa jatkui illemmalla uudella kiipeämisellä seinälle, mitä seurasivat kyykkyharjoitukset kaapelinkiinnitystalkoissa ja lopulta pukkasi jo tuskankin hikeä.
Tämä pisti miettimään tekniikan kehitystä. Sitä ei enää oikein muista, millainen oli kesä sähköttömässä tuvassa, mutta sen kyllä, millaista juhlaa sähkön tulo oli ja miten kaksi pistorasiaa riitti jo pitkälle.
Ensimmäinen telkkari tuvassa oli mikrouunin nykyisellä paikalla seissyt mikrouunin näköinen ja kokoinen vekotin, jonka takaa sojotti antenni. Ykkönen näkyi hyvin, kakkonen ei, ruotsinkielinen kanava parhaiten. En osaa sanoa, oliko mikron vai telkun ruudulla paremmat ohjelmat.
Sittemmin harava-antenni toi lisäkanavia, digiboksi poisti häiriöt ja jossain vaiheessa nurkkaan ilmestyi modeemi siltä varalta, että verkkoyhteyttä tarvitsisi lomalla johonkin. Omalla laillaan vistolta tuntui maksaa nuohoojalle setelin sijaan pankkikortilla keskellä pihaa.
Harava-antennit kuulemma ovat jo historiaa, nykyantennit ovat valkoisia muovirasioita. Yhtä lailla tottumatta ihan väärältä sellainen nyt näyttää punamultaseinää vasten.
Tähän liittyy sekin, että joskus ulkomusiikista mökeillä vastasi matkaradio, jos sitä välttämättä piti olla. Ääntä niistä ei juuri lähtenyt ja parhaimmillaan paristo loppui ennen kuin oli päästy Beritistä Paula Koivuniemeen.
Sittemmin joku keksi lujaääniset bluetooth-kaiuttimet ja joku toinen onneton sen, että ne voi ottaa mukaan mökille.Perinteeksi voi laskea jo sen, että monella ei käy mielessäkään oman touhun muille ehkä aiheuttama häiriö.
Ehkä tämä on osa sitä kuuluisaa erityistä suomalaista luontosuhdetta: luonnonrauhan keskelle tullaan olemaan ilman, että halutaan olla luonnonrauhassa.
Vierassatamissa soittolistan ja päivänvarjojen puolesta on se ja sama, lipittääkö juomaansa Nauvon vai Taalintehtaan rannassa – mutta että saarella kaukana kaikesta pitäisi koko aikaa tai koskaan jonkun soida, se ei käy ymmärrykseen enkä aio yrittääkään.
Pikkuhiljaa on opittu olemaan päästämättä likavesiä vesistöihin tai olemaan maalaamatta veneenpohjaa lyijymaalilla eikä moni enää vaihda auton öljyjä ojan päällä tai rakenna laiturin kiviarkkua vanhoista puhelinpylväistä. Ilmeisesti saasteen määrän on oltava vakio, kemikaalit vaan on vaihdettu melusaasteeseen.
Nykytekniikka antanee mahdollisuudet luoda myös valosaasteongelma vähän joka luodolle.
Se kiinnostava ja antennikaupoille vienyt ohjelma muuten olisi kertonut Tappajahai-elokuvan tekemisestä. Leffa teki samanlaisen karhunpalveluksen haille kuin Punahilkka susille, mutta aihe kiinnosti.
Vieraslajitalkoisiin ei muuten ole ehditty, mutta tässä tapauksessakin näillä vesillä harvinainen laji sai aikaan tovin tarmokasta talkoilua.
***
Tämän lehden ilmestyessä on edessä paluu arkeen sikälikin, että kuntosali kutsuu taas. Siinä piilee mahdollisuus, että kesäloman jatkeeksi tulee sairaslomaa.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
