Vakavien runojensa ohella Eino Leino myös piruili. Hän kirjoitti 1900-luvun alussa kuuluisan Kyltyyri-vuodatuksensa suomalaisten orastavasta hengenravinnon kaipuusta. Tai oikeastaan hän arvosteli sen tarjontaa. Oltiin vielä Venäjän keisarikuntaa. Joskus sai ja joskus taas ei saanut harjoittaa kansallista elämäntapaa. Oman kulttuurin suuntaa haettiin.
Leinon runon kerrotaan syntyneen huuruisella Kämpin illallisella. Siellä varmaan pohdittiin kansallisen kulttuurin tilaa. ”Mut mikä se on se kyltyyri?” Leino oli ilmeisesti tuskastunut ruotsinkielisen varakkaamman väen vedätykseen? Koskeeko kulttuuri vain hienostoa? Reilut sata vuotta myöhemmin Leinon satiiri puree yhä.
Maamme hallitus näyttää myötäilevän Eino Leinon linjaa. Se kyseenalaistaa kulttuuripalvelujen tarpeen. Rahoitusta leikataan niin kansan- kuin korkeakulttuuriltakin. Kyse on tietysti arvovalinnoista. Niin kansalaisilla kuin päättäjilläkin on erilaisia arvoja.
Kesällä kansankulttuuri viriää. Kukaan ei kai tarkkaan tiedä, mutta eri lähteiden mukaan Suomessa toimisi kuudesta seitsemään sataa kesäteatteria. Ylivoimainen enemmistö niistä toimii puhtaasti harrastajavoimin, palavasta innosta ja palkatta.
Meidän Kirakkamme on valmistanut täksi kesäksi koko perheen huvittelun Iso Paha Susi. Siinä vähän veivattiin vanhaa raakaa kansansatua. Possut ja kilit antoivat sudelle, ketulle ja karhulle huutia. Mukavaa, että etukäteen voimakkaammat saavat näpeilleen. Ainakin naperot tuntuivat tykkäävän.
Kansankulttuuriin voitaneen lukea myös perniöläisen monimuusikon Pekka Laakson mainio muistelukonsertti Salon Näkkärissä. Hän voitti vuonna 1995 Ikaalisissa suositun kultainen harmonikka -kilpailun.
Ikaalisissa satsattiin myös erikoisempaan kurtun soittoon. Argentiinalaisen Osvaldo Pugliesen iso tango-orkesteri hurmasi, ja kaiken huippuna Ikaalisissa konsertoi bandeonisti Astor Piazzolla. Hän esitti erikoisia sävellyksiään yhdessä italialaisen jousikvartetin kanssa. Ne menivät suomalaisilta kyllä vähän yli hilseen, kuuluvat kai käsitteen kyltyyri alle.
Sata-Häme Soi koki koronan ja riitojen seurauksena lopulta konkurssin, ja yli 50 vuotta jatkunut kansanomainen musiikkijuhla loppui. Harmonikan ja haitarin suosio ei siihen konkurssiin kyllä kuole.
Pekka Laakson konsertin rakenne oli tavallisuudesta poikkeava. Hän on järjestänyt laulua harrastaville kursseja, joissa opetetaan laulamisen lisäksi käsittelemään esiintymiseen liittyvää jännitystä. Lavalle nousikin monta varttuneempaa esiintyjää, jotka lauloivat tuttuja kappaleita koskettavasti.
Konsertti päättyi pakolliseen Säkkijärven polkkaan, jonka isä ja poika liruttivat vastaansanomattomasti. Siitä polkasta, etenkin kun näkee läheltä soittajat, jää aina hyvä mieli.
Olen saanut yhteiskunnalta paljon. Vaikka opiskeluakanani ei ollut puhettakaan mistään opintotuista, koulu ja opiskelu sinänsä oli ilmaista ja pätevää. Niillä eväillä on pärjännyt elämässä ihan mukavasti. Siinä sivussa sai seurata, kun jälkikasvu kävi koulua ja opiskeli – edelleen lähes ilmaiseksi.
Vastapainoksi piti maksaa kunnolla veroja mutta eipä valittamista. Verorahojansa saa oikeastaan aika mukavasti takaisin käymällä teattereissa, konserteissa, oopperoissa ja muissa hienommissa kyltyyririennoissa.
pajen.fi
