Tervepä terve. Toimituksen itäraastuvan viikkotuomiot annetaan tässä seuraavaksi.
***
Muuttuuko ihminen ja mihin suuntaan, kysytään vanhassa iskelmässä.
Jykevä-äänisen Georg Otsin laulaman kappaleen nimi oli Muuttuvat laulut. En kerrassaan voi käsittää, mistä vuosikymmenien takainen foksi korvamadoksi alkuviikolla tuli, mutta huonomminkin voisi aina olla.
Jos jotain pitää vastata, sanon että mene ja tiedä. Laulut nyt ainakin ovat muuttuneet tai sitten eivät.
Nykyäänkin tehdään hienoja kappaleita ja sitten vähemmän hienoja kuten ennenkin. Vanhoista markan teoksista saattoi ajan kanssa tulla tahattoman koomisia ja jopa kulttimaineen saavuttaneita, näistä nykyisistä ei vielä tiedä.
Vuosikymmeniä sitten pikaisemmatkin iskelmät sentään toteutettiin ansiokkaasti ihmistyövoimalla, nyt lopullinen hienosäätö tai pilaaminen tehdään nykytapaan tietokoneilla. Vireenkorjaus on joskus sen lajin sähkömankeli, että lopputulos hirvittää peltikorvaisempaakin.
***
Ihmisestä ja sen muuttumisestakaan ei uskalla sanoa mitään varmaksi.
Tämä tietysti tuli mieleen sunnuntaina, kun kutsu kävi vielä yhden nuoren miehen kummiksi.
Sydänkesällä syntynyt ihmisentaimi ei ennen lokakuun puoltaväliä vielä ole kovin iso eikä samanikäinen ollut sen isompi kolme sukupolvea sitten. Joku tutkija jossain tietää, mihin suuntaan tämä lajimme kehittyy, mutta arvaanpa vaan, että kahdensadan vuoden päästä nimetään ihan yhtä pieniä ja ihan yhtä avuttomia lähtökuopissa olijoita. Sillähän ei tietysti ole väliä, kunhan ympäristö pitää omistaan huolta.
Se onkin jo toinen kysymys, muuttuuko se, mitä tässä porukalla saadaan aikaan eli ihmiskunnan voimin.
Tämä taas tuli mieleen, kun yksiä uutisia viikon päätteeksi seurasi ja toisia viikon aluksi.
Tuommoiset 46 vuotta sitten erääseenkin vauvakirjaan raapustettiin päivänpolttavien asioiden kohdalle Koijärvi ja Lähi-Itä ja nykypäivän kirjat voi täyttää ihan samoilla sanoilla.
Historiaa voi kerrata lyhyesti. Koijärvellä luontoaktivistit onnistuivat keväällä 1979 estämään lintujärvenä tunnetun järven kuivattamisen, vähän kauempana kohkattiin muun muassa Iranissa tapahtuneen islamilaisen vallankumouksen ja sen synnyttämien mellakoiden ympärillä.
Ja katsoopa vaan viime aikojen ja ihan tuoreita uutisia. Yhdet öykkärit vetävät kuukkelimetsiä sileäksi, toiset hiukan etäämpänä ampuvat kaikkea mikä liikkuu tai mikä ei liiku. Kouluja ja sairaaloita ja rauhanturvaajien tukikohtia esimerkiksi. Ei tässä kaikilta osin sen kummempaan maailmaan tulija nokkaansa pistä kuin puoli vuosisataa sitten.
Jos tässä jokin asia ei muutu, niin Lähi-Idän asiat: siellä tapellaan ilmeisesti nyt ja aina. Kenenkään puolelle ei tee mieli asettua. Tappeluun tarvitaan aina kaksi ja se nyt ainakaan ei muutu.
***
Ei sillä, ettei iloonkin olisi aihetta. Viikon varrelta silmään sattui uutinen, jossa kerrottiin muun muassa siitä, millaisella tekniikalla nykyään voidaan hoitaa ihmisaivoja niin, että esimerkiksi Parkinsonin tautiin kuuluva vapina saadaan häviämään. Millintarkasti oikeaan kohtaan ohjattu ultraääni aiheuttaa hallitun kudosvaurion ja se johtaa hyvään.
Hurskaammat muistelevat yli kahdentuhannen vuoden takaisia yli ymmärryksen meneviä asioita, mutta maallisempi käy miettimään, että tämän päivän ihmeitä tehdään leikkaussaleissa.
Eikä tässä nyt viitata siihen, miten moni on tuuminut niistä hallituksen kaavailemista leikkauksista, että siinäpä ihme teko.
Noin muuten tarmoa voi tietysti käyttää jonkin joutavan kieltämiseen tai muuhun. Ei haittaisi yhtään, jos mahtikäskyllä lopetettaisiin iäksi esimerkiksi ne ehkä hauskoiksi tarkoitetut mutta eivät koskaan hauskat televisiomainokset, joissa matkitaan uutislähetyksiä tai meteorologeja. Oikeidenkin kertomassa on monesti riittämiin kestämistä.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
