Tervepä terve. Toimituksen itäkopin viikkonumerot piirretään tässä seuraavaksi.
***
Maailma toistaa itseään. Kävin viime viikolla lukiossa kuulostelemassa, miten käyvät opiskelijoilta kesätyöhaastattelut ja käviväthän ne.
Ja paljon kummemmasta kuin työhaastatteluista ei ole kyse presidentinvaalien vaalitenteissä, joita on riittänyt. Media on tässä rekrytointifirma ja haastattelujen perusteella työnantaja eli kansa sitten valitsee, kuka tehtävään sopii.
Jossain asiassa tietysti paikallinen kahvilayrittäjä tai kauppias on etevämpi. Tavan työnantaja tietää, että ihan kaikesta ei passaa varsinaisessa haastattelussa kysyä. Esimerkiksi seurusteluasiat eivät tähän kuulu, vaikka totta on, että viimeistään haastattelun päätyttyä niitä näitä juteltaessa asia voi tulla puheeksi kuin itsestään.
Presidentinvaalien osalta osa työnantajista ajoi miinaan kuten asiaan kuuluu eli taistelun vielä jatkuessa. Ihan lehtiin asti on päässyt kansalaisten huolta, että miltä se nyt näyttää, jos kaksi miestä kättelee linnan juhlissa.
Ja jos se oli kysymys, vastaus kuuluu: näyttää ihan tavalliselta, jos koko asiaan nyt ylipäätään on kiinnitettävä huomiota. Antaa pariskunnan ottaa vieraita vastaan kuten aiempienkin ja edustaa.
Asiat ovat hyvin, jos tuo edellä oleva on jonkun suurin murhe. Äkkiä sitä unohtuivat sähkölaskut ja karhuamattomat tiet.
Pistäähän tämä miettimään, miten tämä maa jakautuu. Moni kai ajattelee, että ero on vain kallonsisäistä; joku on päättänyt pysyä poterossa, joku seurata aikaa.
Jotenkin täältä katsoen ei voi ajatella kuin että parempi nähdä maailman muuttuminen muuna kuin uhkana. Muuten on kohta ilmassa toisenlaista uhkaa ja paksusti sittenkin tai riskinä tippua veneestä kuin entinenkin eno.
Ainakin somepalstojen käninän perusteella voisi olettaa, että rantaradan päissä katsellaan maailmaa tyystin toisin kuin kuusisataa kilometriä ylempänä. Yhdistä siinä sitten kansaa. Nostalgisoida aina voi, mutta ei sillä ajankulkua pysäytä eikä edes hidasta.
Noin muuten asenneilmastoa parantamaan voisi näinä tekoälyn aikoina joku keksiä asenneilmastointikoneen.
Tuuletuskin voi riittää, mutta tekemättä sekin jää, jos ei ole ikkuna auki.
***
Ääniä lasketaan muutaman yön kuluttua. Viikon isoimman pistesaaliin oli toki saada vaalivirkailja, joka otti vastaan ennakkoääneni. Ystävällinen naisihminen tiskin takana tuumi, että onpa siloposkinen nuorimies.
Sitten selvisi, että eihän hän katsonutkaan äänestäjää vaan tätä esittävää ajokorttikuvaa vuodelta 1997.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
