Tervepä terve. Toimituksen itäkatoksen viikkojakeet kierrätetään tässä seuraavaksi.
***
Sitähän voi päätyä ihminen tekemään muutaman rivin paikallisen seurantajutun vaikka lukemansa kirjan perusteella.
Vastikään sain nimittäin loppuun muusikko Olli Ahvenlahden elämäkerran. Se oli loistoteos, josta aukesi jälleen yksi ikkuna kotimaisen musiikin lähihistoriaan.
Ja kas: mainittiinpa siinä tämä meidänkin alue.
Ahvenlahden isä oli ehtiväinen mies, kaiken muun ohessa rautatieläinen ja kirjassa mainittiin perheen viettäneen kesiään Särkisalossa. Siellä sijaitsevan Kanervalan kartanon taas muistamme toimineen aikoinaan rautatieläisten lepokotina ja sittemmin ties ja kenen käytössä. Yhtä kaikki pitäjän ja ammattialan yhtälöstä lankesi oivallus ja piti ottaa puhelu maanmittauslaitokselle, josta kiinteistöjen omistajatiedot kerrotaan. Se on tämän perin säntillisen maan parhaita puolia: suunnilleen jokaisen puuvajankin sijainti on kartalla ja jokaisen huussinvieruspellonkin omistajatieto löytyy penkomatta.
No, suurta uutista tässä ei ollut: torpan tontteineen omistaa edelleen samainen venäläiskytkentäinen yritys kuin viime vuodet ennenkin. Yhtä kaikki lukeminen kannattaa aina siinä kuin kelluntapukine avantoon suistunutta.
***
Tekniikan alan lehdissä on tehty vuodet autojen ja moottoripyörien kestotestejä. Meillä täällä paikallisessa sitä vastoin jäi kesken kestokassin kestotesti.
Syksyllä noin kolme vuotta kävi nimittäin niin, että kassi pääsi kotoamme karkuun. Se oli laitettu takaovelle sisällään jotain, jonka pitää pysyä viileänä. Mallasjuomaa veikkaavat lienevät jäljillä. Kassi tyhjeni pullo kerrallaan ja jäi ovelle, sitten tuli yöllinen puhuri ja teki sen, minkä puhuri voi. Kassia ei näkynyt seuraavana päivänä parvekkeella, mutta se näkyi makuuhuoneen ikkunasta, sangastaan kallion vierellä kasvavan lehmuksen oksaan takertuneena tuommoiset 12 metriä korkealla eli ilman nostokoria aivan tavoittamattomissa.
Päivien, viikkojen ja vuosien aikana asian unohti aina välillä. Ikkunasta kurkistaessa se taas palasi mieleen; kassi tervehti puusta sitkeästi oksassa roikkumalla ja vilkutti sitä kovempaa, mitä lujempi oli tuuli. Ehdimme jo arvella, että sen uumeniin tekee tällä menolla lintu pesänsä.
Vaan tammikuun suojasää ja etelätuuli tekivät sen, mihin ei pystynyt sen paremmin pureva ahava kuin syysmyrskykään. Sunnuntaina kassi oli tiessään. Ympäristön siivoamisen nimissä se pitäisi tietysti etsiä ja toimittaa kiertoon ja samalla selviäisi, onko siellä linnun kodin rauniot sisällä. Tätä kirjoittaessa se voi tietysti olla tuulen viemänä jo kuuden talon päässä, Ahvenanmerellä tai jonkun muun verannalla tai seuraavassa koivussa tai vaahterassa.
Että ei se nyt ole yksin kevään merkki, että lehti puussa. Myös kestokassit lasketaan.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
