Tervepä terve. Toimituksen itäkalenterin viikko-opettelu alkaa tästä seuraavaksi.
***
Alku aina hankalaa, kuten vanha viisaus toteaa. Näin on etenkin alkuvuodesta: helmikuuhun asti sitä yrittämättä kirjoittaa vanhaa vuosilukua sinne ja tänne, jos ei erikseen keskity.
Loppuvuosi meni sitä vastoin nappiin. Tarkoitan, että varsinaiset jouluruoat loppuivat siihen, mihin pitikin eli joulupäivän iltaan. Kalat loppuivat samaan saumaan, mutta kalaruoathan taas loppuvat aina liian aikaisin.
Ruoasta nurisemattomallekin perinteiset jouluruoat kuten laatikot ovat yksi joulun ihmeistä. Tarkoitan, että aattoiltana ne maistuvat hyvin, mutta jo joulupäivän iltana sitä huomaa miettivänsä, että nyt jotain tuoretta ja raikasta ja purtavaa pöytään. Kaalia tarvitaan siis sekä päivämäärän oikein saamiseen että pöytään tiettynä päivämääränä.
***
Kaalia toivottavasti käyttävät myös presidenttiehdokkaat kampanjoidensa aikana ja myös myöhemmin. Pieni nyreys tenteissä ei haittaa, kun muistetaan miten mainio keksintö hapankaali onkaan.
Taannoin erästä paneelia seuratessa tuli mieleen, että entä jos otettaisiin käyttöön palikoita yhtenäiskulttuurin viihdeohjelmista. Ehdokkaat saisivat edelleen istua samassa studiossa, mutta sermi välissään tai niin aseteltuna, että he eivät näe toinen toistensa suunliikkeitä eikä eleitäkään ja kaiken lisäksi kuulokkeet päässä niin, että he eivät kuule toistensa vastauksia.
Nythän meno vaalipaneeleissa on kovinkin elastista: toisten sanomisista otetaan kiinni ja omia ajatuksia muotoillaan sen mukaan, mitä kilpakumppani vasta on sanonut. Harva pääsee tiukassa tentissä vaalimainostamaan, mutta opportunismiin aukeaa ovi. Ilman mitään, mistä ottaa kiinni, olisi edessä paljon puhtaampi pöytä ja vastaukset kysymyksiin toisennäköisiä, kun ei voisi yhtään pelata.
Joku sanoo, että on sitä yksilötenttejäkin ja vaalikoneissa jo kunkin omat vastaukset koolla. Toki niin, mutta konevastauksia vasta onkin koko kampanjaporukan ja kotiväen kanssa pähkäilty ja sen jälkeen vedetty ruksit turvalliseen kohtaan. Sermi- ja kuulokepaneelissa miinakenttä olisi uudenlainen, kun kuulija saisi vertailla nykyistä petaamattomampia vastauksia ja aistia ties mitä, kun ehdokas taatusti suunsa avatessaan samalla miettisi, että mitähän tähän naapurikopissa vastattiin.
Ja että miten niin yhtenäiskulttuurin? Silloinhan tätä harjoitettiin toki. Parisuhdevisa Tuttu jutun salaisuus olivat kuulokkeet: lystiä tuli, kun siippa saattoi vastata juontajien kysymyksiin ties miten pehmoisesti puolisonsa estelemättä. Erään teorian mukaan Ahtisaaren spontaani heitto karjalanpaistista ohjelmassa toi hänelle toisella kierroksella toisenkin rinkallisen ääniä.
Tinderin esiaste oli vielä siipattomien ohjelma Napakymppi, jossa herra- tai rouvakandidaatit olivat seinän takana piilossa seuranhakijalta.
Yhtä hömelössä sanavisa Kymppitonnissa kisaajat istuivat omissa kopperoissaan ja jälleen luurit päässä.
Kymppitonnin äänisaalilla ei presidentiksi mennä, mutta olisiko Kymppitonnin konsteista apua.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
