Tervepä terve. Toimituksen itäkolkan elinvoima-asiat ratkotaan tässä seuraavaksi.
***
Sehän on täältä varsinaisesta Suomesta katsoen iloinen asia, jos jääkiekkokaukalossa jokin maaseutuseura kaatuu. Ilves ja mitä näitä on.
Sitä vastoin luonnossa sama asia eli ilveksen kaataminen on surkea tapahtuma.
Viime päivinähän on kinattu ilveksenmetsästyksestä. Riistakeskus myönsi lupia, mutta muun muassa Hesarin ansiokas juttu kertoi, että pitäviä perusteita kannanhoidolliselle metsästykselle ei oikeastaan ole.
Yleensähän jo sana ”hoito” pistää hälytyskellot soimaan, kun miettii, miten monenlaista vahinkoa sen käsitteen allakin on tehty. Joskus olennaisinta on oivaltaa, minkä kaiken kannattaa olla. Paremmin perustellusta tulokaslajien vähentämisestä sentään puhutaan reilusti poistona.
Lupaperusteet ovat yksi asia, mutta ilman niitäkin menee yli käsityskyvyn, miten joku yksinkertaisesti hennoo ottaa hengiltä niin hienon ja hyödyllisenkin eläin kuin ilves. Takavuosien viikarit saattoivat pöljäillä ampumalla räkättejä ilmakiväärillä ja katuivat jälkeenpäin, mutta aikuisiällä pitäisi kai olla mielessä muutakin.
Yhtä kaikki poikkeuslupien perusteissa on mainittu sellainenkin kuin ”paikallisyhteisön sitouttaminen”, mitä maailmassa se tarkoittaakaan. Huolestuttavalta tuntuu sellainen yhteisö, joka johonkin näin sitoutuu.
Tässä tietysti olisi sarkaa ahkerammallekin alue- ja kyläpolitiikkaihmiselle. Jos piti yhteisöä sitouttaa ja elämänlaatua kohentaa tai mitä ikinä hakusessa olikaan, niin kai vaihtoehtoja on. Voi pitää kylän vanhuksille tietovisaa tai ottaa nuorisotilasta valvontavuoroja esimerkiksi. Tai kaivaa kylälle maauimalan. Peltoa saa varmasti vuokralle. Kun heti aloittaa ja pehmeässä savimaassa kaivaa, saa montun valmiiksi ennen avantouintikauden alkua.
***
Monenlaista rientoa sitä on ollut ja joulun alla tahti kiihtynee jälleen.
Ja uuttakin on luvassa, vaikka vasta on saatu alta pois kaikenlaiset kekri- ja syys- ja kala- sun muut markkinat.
Radiosta tullut juttu antoi ymmärtää, että niiden jatkoksi neuvotellaan uudenlaisista työmarkkinoista.
***
Veropäivästä ei sen enempää kuin että osa tiedosta tarvitaan ilman muuta ja nostalgikko voi lukea tilastoja vaikka maailman muuttumisen kuvauksena. Kuka olisi edes vuosituhannen alussa arvannut, että jonain päivänä tiliä tehdään tässäkin maassa videopeleillä tai ruoankuljetuspalveluilla.
Ei sillä, ettei perinnettäkin mukana olisi. Tätä kirjoitettaessa tiedetään muun muassa se, että maakunnan parhaisiin tuloihin päästiin sahakaupoilla.
Sanokaa mitä sanotte, mutta on siinä sahassa sitten ainakin ollut uusi ketju ja tankki täynnä.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
