Hopeiset matkat

Tervepä terve. Toimituksen itäpannun viikkokastikkeet siivilöidään tässä seuraavaksi.
***
Sulka hattuun, särkisalolaiset. Sikäläisillä silakkamarkkinoilla ei ollut puhe siitä, mistä puute. Silakka puhutti, mutta sitä riitti.
Tuo tapahtuma jäi itseltä väliin, mutta pyyntituoretta silakkaa oli ollut tiemmä myynnissä hyvin ja myyntikojulle jono.
Tästä voisi ottaa suoran leikkauksen Turun silakkamarkkinoillle, missä jalostepuolella oli toki valinnanvaraa. Silakka on maailman paras kala, sen mausteeksi sopii melkein mikä vaan ja tämä näkyy siinä, minkä kanssa silakkaa purkitetaan. Mutta kas: tuoretta näkyi tarjolla vähemmän. Vielä hullummalta tuntui havaita, että lämpimänä syödäkseen silakkaa sai ainakin lauantaina kovin harvalta pisteeltä, muta kuusamolaiseksi mainittua muikkua useammalta.
Muikku voi olla käypäinen metsäisten seutujen hengenpidin, mutta tuolla ihan väärässä paikassa. Silakka on imagoltaankin saaristolainen tai peräti urbaani kala. Muikun myötä silakkamarkkinoiden idea sulaa kuin nallekarkit sateessa. Väistämättä tulee mieleen, että toisen myyntityö on tehty paremmin ja silakalla on maine enemmän raaka-ainena kuin ruokana. Se jos mikä on vahinko.
Jos tästä nyt joku oppi pitää Särkisaloon vinkata, niin se, että jos jonain vuonna säädökset tai saalisonni pettävät, mieluummin pitää syysmarkkinat oman pitäjän hillojen ja omenien varassa kuin ottaa kalakauppiaita kovin kaukaa pohjoisesta. Koillismaan sintti etelärannikolla on vähän kuin tilaisi Napolissa poropizzan.
***
Vesiliikenne liittyy kalastukseen. Alan kapineitahan rakennetaan maakunnassa. Silmään otti juttu pian valmistuvasta Icon of the Seas -risteilijästä, joka on teknisenä saavutuksena jonkinmoinen.
Maailmassahan on esimerkiksi arkkitehtuuria ja kaupunkisuunnittelua. Molemmissa on paljon kiinnostavaa. Jättiristeilijä taas on kuin lähiö seitsemänteen potenssiin: tietylle pläntille pitäisi mahduttaa yksiöitä, perheasuntoja, kauppoja, soittoruokala ja uimahalli ja muuta. Vesille siirrettynä tämä vielä pitäisi paketoida muotoon, jonka pitäisi olla säädökset täyttävä vesikulkuneuvo ja toimia maailman merillä. Sitä miettiessä lopputulos on taas kerran se, että kovin usein tässä maailmassa voi luottaa vain insinööreihin.
Se on toinen asia, sopiiko ekologisuuden käsite alaan helposti, vaikka juuri kiristyvien päästövaatimusten vuoksi vanhoja laivoja poistuu rivistä ja uusia rakennetaan.
Äkkipäin ajatellen tuntuu sekin ympäristömielessä metkalta, että uusi alus käy ennen uransa alkua hakemassa Espanjasta muun muassa palmuja. Joku ämteekoolaisempi olisi myynyt kannen täyteen suomalaisia männyntaimia.
Kun elo aluksella kumminkin lienee yhtä ikuisen kesän havainnekuvaa, sama kai se, onko evergreen palm vai pine.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi