Tervepä terve. Toimituksen itäsyljen viikkoanalyysit tehdään tässä seuraavaksi.
***
Joskus sitä kiertää vitsikin ja rinki kestää tuommoiset 40 vuotta.
Selitän. Ainakin yhdestä Lännen median lehdestä otti silmään pilapiirros, jossa Finnairin kone lentelee ja sen päällä on puhekupla, jossa matkustamohenkilökunta toteaa olevansa pakotettu suorittamaan ulosmarssin. Yhtiöhän on kinannut työntekijöidensä kanssa viime aikoina.
No, kotikirjaston hyllynpäässä on lentokapteeni Antti Tervasmaan muistelmateos ”Tavallinen kapteeni”, joka kertoo liikennelentäjän arjesta sotavuosilta 1980-luvulle asti. Kirjan yksi luku kertoo siitä, miten kippari oli napit vastakkain sangen kirjaimellisesti työaikasäädöksiä tulkinneen lentohenkilökunnan kanssa. Ja kas. Teoksessa on pilapiirtäjä Kätsyn laatima kuva, jossa joukko lentoemäntiä on astumassa laskuvarjot selässään ulos koneesta ja yksi porukasta huikkaa matkustajalle, että sopii keittää itse kahvit, meillä loppui juuri työaika.
Joskus kelpaa siis pyörä vailla uudelleenkeksimistä. Tässä tapauksessa tietysti laskutelineen pyörä.
Eipä sillä, että olisi tullut mainittua lentoyhtiötä tällä vuosituhannella tuettua, mutta tutkimusmatkalle sitä voisi lähteäkin, nyt kun pohjaa on.
Nimittäin. Yllätyslahjana sain taannoin DNA-analyysin: pikkuisen rasian, jossa oleviin vanupuikkoihin kuopaistaan klähmää posken sisältä ja koko hoito lähetetään laboratorioon.
Turhaa rahtia sekin tietysti on, mutta liha oli nyt heikko. Yhtä kaikki tulokset kertovat näytteen antajan juurista maailmanlaajuisesti, siis että missä esivanhemmat ovat joskus talsineet.
Vinkeämpää ei ole tullut vastaan ihan hetkeen. Sen tiesi jo ennalta, että kotimaan rajojen sisällä sukunimikaimoja on paljon Parikkalan suunnilla idässä, mutta mutka tähän pisteeseen on tehty Someron ja Kuusjoen kautta. Toiselta puolelta sitä tiesi yksien lonkeroiden yltävän Nauvoon ja sitä kautta ties minne. Sen suurempaan sukututkimukseen ei ole saanut aikaiseksi tarttua, vaikka ajatus on kutkuttanut. Ja analyysista tullut DNA-analyysin tulos se vasta kutkuttikin.
Sen mukaan tässä tomumajassa suomalaista on vajaat kolme neljännestä, sen jälkeen aika lailla tasan yhtä suuret viipaleet balttia ja toisaalta juuria Irlannissa, Skotlannissa tai Walesissa. Ilmankos välillä soi päässä Saarenmaan valssi ja toisaalta Tom Jonesin parhaat. Harvoin on muutamasta räkäpisarasta irronnut tällaista iloa.
Joskushan sitä on kerrottu tapauksista, joissa joku esi-isien maille käymään mennyt on kokenut paikassa selittämätöntä kodin tuntua tai muuta yhteyttä. Liekö huuhaata, mutta kieltämättä sitä ehti tuloksia vartoessaan pohtia, että näinkö sitä pitää lähteä aistimismatkalle Forssaan vai Fidzille. Eikä sillä, kuvien perusteella Cardiff ja Klaipeda vaikuttavatkin mielenkiintoisemmilta.
Yksi asia ei kaipaa selittelyä. Hyvin kapea viipale juurista on myös jossain Andien suunnalla. Sikäläisiä kuormajuhtia tietäen ei ole ihme, että olo on joskus aivan laamaantunut.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi