Tervepä terve. Toimituksen itäsataman viikkoristeilyt seilataan tässä seuraavaksi.
***
Joskus voi viettää päivän syyslomaa, kuten viime viikolla.
Kartalla katsoen touhussa ei ollut logiikkaa: Salosta junaan ja Helsinkiin ja etelän kautta koukaten takaisin tulosuuntaan eli Tukholmaan. Se oli ennallaan ja hauska paikka, vaikka päivässä ei liikaa ehdi; kurkata kuninkaanlinnaan, näyttää kannustavasti peukkua ilmasto-Gretalle ja ennen muuta harjoittaa yleistä maleksintaa.
Varsinaista logiikkaa ei ole siinäkään, että keskeltä kuhinaa jäi työmielessä päähän pyörimään lähinnä haja-ajatelmia, vaikka vilskeestä voisi jonkun mielestä löytyä aihe poikineen.
Tämä työviikko taas alkoi jokseenkin keskeltä metsää, jossa ei aina liikahda lehtikään, kuten Georg Ots lauloi. Mutta niinpä vaan löytyi sieltä kerrottavaa ja jotain erityisen ilahduttavaa oli siinä, että juttua tehtäessä kuului metsän läpi rantarataa vilinästä vilinään kiiruhtavan junan puhkunta.
Eipä tiedä sekään alumiinipötkö matkustajineen, miten monen tarinan ohi päivittäin hidastamatta kulkee.
***
Jos jokin logiikka reissulla kukki, niin ansaintasellainen.
Ruoan hinta puhuttaa, eikä ihme. Tähän aikaan vuodesta edullisesti syöminen on toki eniten mahdollista: juureksia on kauppa täynnä, ja iänikuisen lohen sijaan on kohta silakkasesonki parhaimmillaan. Säästämisen alkuun pääsee, kun ottaa satokausikalenterin rinnalle teoksen ”70-luvun arkiruokaa”, mistä sopii kupata niin ohjeet kuin annoskootkin.
Tietysti kaikki on suhteellista tässä hinta-asiassakin.
Selitän. Ruoalle yököttelyä en yrittämälläkään ymmärrä ja ruoan tarkoituksellista haaskaamista en yritäkään. Lomaretken aamiaisbuffetissa teki pahaa nähdä, miten naapuripöydän sakki pakkasi lähtiessään taskut täyteen hedelmiä ja työnsi kassiin jotain lautasliinaan käärittyä, mutta jätti pöytään lautasille muun muassa toistakymmentä lihapullaa ja teevadillisen graavilohta.
Tietysti voi olla, että tavoitteena oli vähentää omena- ja lautasliinahävikkiä, mistä näistä nykyharrasteista tietää.
Yhtä kaikki yhteistä kieltä ei ollut, joten huomauttamatta jäi.
Eipä sillä, että tässä itse kenkään synnitön olisi: öljyä kuluu liiankin kanssa, kun autolautta kuskaa porukkaa laiturista toiseen ja ruokaa on mukana nelinkertaisesti käyttöön nähden, kun sapuskaa päätyy jätteeksi kulkematta elimistön kautta. Risteilylipun hintaanhan lisätäänkin polttoainemaksuksi nimetty osuus, joka voi joitakin nurisututtaa.
Ja totta vie: paremman tilin keräisi buffetin ovelle asetetulla vaa´ alla, jolla mitattaisiin, paljonko keltäkin on menossa ruokaa biojätteeseen. Kasviksista saisi pulittaa sakkomaksun painon mukaan ja kalliimpaan tavaraan lyötäisiin kerroin päälle eikä ravintolasta pääsisi ennen maksamista. Siinä olisi kohta kaupan graavilohipaketti halpaa tavaraa, kun kämmenellisestä hävikkiin menevää kalaa sen parikymppiäkin pulittaisi ravintolan ovella.
Ja kun rahaa jää varustamolla yli, sen saa osoittaa tililleni. Pääsen ruokakauppaan.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
