Keskiviikkona 4. toukokuuta matkasimme Somerolle eläinsuojelukeskus Tuulispäähän.
Retki oli osa Perniön lukion biologian tutkimuskurssin ohjelmaa.
Heti astuessamme portista sisään meitä tervehtivät innokkaat lehmät ja vuohet. Ihastuimme heti näihin persoonallisiin yksilöihin. Erityisesti vaikutuksen meihin tekivät keskuksen lehmät. Lempeä Möömö-mamma sekä henkilökohtainen suosikkimme Sipuli eivät saaneet rapsutuksista tarpeekseen.
Tapasimme myös viekkaan Viima-ketun, joka oli alunperin karannut turkistilalta ja sen jälkeen pelastettu metsästä. Lähes samanlaisen kohtalon kokeneella Mikko-minkillä oli näyttävä ja tilava kesäasunto uima-altaalla varustettuna, joka oli tälle temppuilevalle eläimelle paratiisi verrattuna turkistilojen häkkeihin, joissa eläimet pystyvät tuskin liikkumaan.
Keskuksen tähti oli ehdottomasti Anselmi-vuohi, joka varjosti meitä koko retkemme ajan ja sai meidät varjelemaan takapuoliamme herkeämättä.
Eläinsuojelukeskus Tuulispää on Somerolla sijaitseva vuonna 2012 perustettu maatila- ja tuotantoeläinten turvakoti.
Tuulispää pyrkii auttamaan eläimiä ja antamaan niille turvallisen ja mielekkään loppuelämän. Tuulispään eläimille yhteistä on se, ettei niille ollut paikkaa, minne mennä tai niiden henki oli uhattuna ennen Tuulispäätä.
Osa eläimistä asuu loppuelämänsä Tuulispäässä, mutta osa voidaan kuntouttaa ja luovuttaa edelleen hyvään kotiin.
Tämä riippuu eläimen historiasta, iästä sekä vapaista paikoista. Tällä hetkellä tilalla asuu yli 100 eläintä.
Tuulispään tekemä työ on sanoin kuvaamattoman tärkeää.
Maatila- ja tuotantoeläimiä uhkaa liian helposti teuraaksi joutuminen, kun niistä ei ole enää hyötyä omistajilleen.
Kulttuurissamme tämä on häiritsevän normaalia. Monet maatila- ja tuotantoeläimet ovat vähintään yhtä älykkäitä ja sosiaalisia eläimiä, kuin koirat ja kissat. Kuitenkaan niihin ei sitouduta aina samalla tavalla.
Tuulispään hevoset ovat hyvä esimerkki tästä käytöksestä. Moni kyseisistä hevosista päätyi keskuksen asukeiksi, sillä niitä uhkasi teurastus hyötysuhteen päätyttyä.
Monet keskuksen hevosista olivat täysin kykeneviä hyvään elämään, mutta jos ratsastaminen ei enää onnistunut omistaja luopui hevosesta.
Mielestämme jokainen elämä on arvokas ja eläimiä pitäisi oppia arvostamaan ja kunnioittamaan niiden itsensä takia, eikä niistä saatavan hyödyn vuoksi.
Tuulispään kaltaisia eläinsuojelukeskuksia tarvittaisiin enemmän itse eläinten suojelun vuoksi, mutta myös levittämään tietoa maatila- sekä tuotantoeläimien maailmasta.
Perniön lukion mediataitokurssilaiset
Aliisa Salomaa ja Maria Säilä