Tervepä terve. Toimituksen koilllisahon laitaan suunnataan tässä seuraavaksi.
***
Tämä on hetkeen viimeinen tätä lajia. Lähiviikot kuluvat lomalla, jonka aikana seikkaillaan, seuraillaan loppuun jalkapalloturnaus, luetaan tyhjäksi ainakin yksi sivukirjasto ja tehdään pesäero tietotekniikkaan hetkeksi. Loma ei tiedä niinkään mehu- kuin somepaastoa. Paljon sillä on hyviä puolia, mutta paljon niitäkin, jotka saavat nostamaan verenpainelääkkeen annostusta.
Jostain syystä omaan somevirtaan on tullut paljon metsä- eli puukauppayhtiöiden mainoksia ja se se on näemmä sekin aihepiiri, jossa virtuaalisesti tapellaan lähes verissä päin.
Tulee mieleen, että kyse ei ole niinkään aina luonnonymmärtämyksestä kuin sanavarastosta.
Yksi ilmaisu on ottanut jalansijaa yli muiden, nimittäin tämä hiilinielu. Moni on löytänyt itsestään ilmastoihmisen, kun jostain levisi käsitys, jonka mukaan vain taimikko nielee hiiltä ja vanha metsä on synneistä suurin. Ei tietenkään ole, ja tässä tullaan sellaisten käsitteiden sisäistämiseen kuin esimerkiksi monimuotoisuus ja lajikato. Oikeassa ja vanhassa metsässä on ja tulee olla jotain lahoavaakin ja pienimpien ehdoilla mennessä ei mene metsässä päin mäntyä.
Siitähän ei päästä, että metsillä tutkitusti ei mene hyvin. Toisaalta siitäkään ei päästä, että joku määrä puuta käyttöön tarvitaan. Eikä siitä, että näiden kahden lopputulemana jotain on mietittävä uusiksi ja niin, että joku voisi saada alalta leipänsä myöhemminkin. Vanhaa heittoa siitä, että Suomi elää metsästä, ei tarvinne kokonaan haudata, mutta on kai sitä elintaparemontteja ennenkin tehty.
Logiikka kaiken lanaamisessa hiilinielujen nimissä on vähän sama kuin purattaisi Hangon huvilat ja jonkun tuomiokirkon, koska joku rakentaa ostoskeskusta Pudasjärvelle eli neliöiden määrä kuitenkin pysyy samana.
Joku vetää aina esiin senkin, että metsät kasvavat enemmän kuin niitä hakataan. Tokko; kasvavien puukuutioiden määrällä ei vielä ole tekemistä metsien kanssa. Työmatkalla tienpenkan koivikko tuuheutuu vuosi vuodelta, mutta se on vasta puistikkoa.
Tietty ihmisvinkkeli se vaan on kovin usein mukana: jos ei metsältä myyntituottoja odoteta, niin ainakin helppokulkuisuutta, maisemien avaruutta tai sienisatoa. Sanoista tunnetaan sellaiset kuin ryteikkö tai pöheikkö, jotka monen mielestä ovat sama asia kuin luonnontilainen metsä.
Ilmaisuista puheenollen tuleekin mieleen, että sekaisin menevät joskus metsän, puiston ja pihan käsitteet.
Loma on siitä mukavaa aikaa, että voi olla kaikissa noissa ja vielä päälle opiskella vähän paikallissijoja. Pitäisi ehtiä olla hiukan merellä ja enemmän meressä.
***
Jalkapalloa on katsottu muuallakin: erään lehtijutun takia piti ottaa yhteyttä Skotlantiin ja vastausten mukana tulivat myös kehut Suomen joukkueelle ihan noin pyytämättä. Ammattiporukka se ilman muuta olikin.
Samoin komean moukarikaaren heitti Silja Kosonen maanantaina. Tässäkin ero amatööreihin on selvä. Ammattilainen rikkoo ennätyksiä ja olympiarajan, amatöörin paiskatessa hajoaa ensiksi olkapää ja toiseksi urheilukentän huoltorakennuksen ikkuna.
***
Heip ja nähdään.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
