Tervepä terve. Toimituksen koillislinkkimaston viikkoyhteydet palautetaan tässä seuraavaksi.
***
Nyt minullakin on se. Ei pöpöä vaan päinvastoin.
Perjantai vei koronapiikille ja itse toimitusta voi vain kehua; rokotuspaikalla pääsi sukkana sisään, kohtelu oli ystävällistä ja kiireetöntä ja ennen ulospäästöä käytiin vielä erikseen kysymässä, mikä on olo. Tällä kerralla sarjatyössä ei ollut sarjatyön makua.
Ammattitaitoa on ajoituksessakin. Monihan purnaa rokotuksen jälkioireista, mutta näin viikkoa ennen lomaa sitä joka tapauksessa särkee joka paikkaa, väsyttää ja puhuu sekavia joten jälkijäristykset häviävät sinne sekaan kyllä.
Vaan saa nähdä. Jos hupiukkoja ja salaliittohöppänöitä uskoo, tässä virtaa nyt suonissa mikrosirua ja ties mitä 5G-seurantanippeliä ja mitä sitä oli. Eikä nyt ole kyse siitä, että juhannussaunassa sitä moni on nippelisillään.
Mutta jos näin on, niin tässähän on alussa ura iskelmänikkarina. Perinteisestihän iskelmissä on oltu sitä uskottavampia, mitä enemmän ollaan säpäleinä ja hajalla ja sirpaleina. Nyt on kai sitten siruja ihan hauiksessa asti, jos huuhaahemmoja on uskominen.
Noin muuten pitää toivoa, että siruista juttelijat jättivät hattutalkoiden jälkeen edes pari rullaa foliota kauppaan. Sitä tarvittaisiin kalankääreenä aattoiltana.
***
Noin muuten asustepuoli pääsi yllättämään itsenikin viikonloppuna. Sunnuntaina piti ehtimän rippijuhliin Päijät-Hämeeseen eikä tuhansilla juttukeikoilla ryvettynyttä toistaiseksi parasta puseroa kehdannut enää laittaa kekkereihin. Mitä sitä toisaalta tässä iässä mieluummin tekisi lauantai-iltana kuin huohottaisi vaatekaupassa.
Mutta sellainen huomio tuli sovituskopissa tehtyä, että totta vie: kohta 42 vuotta tässä on taaperrettu ilman, että on omistettu ensimmäistäkään pukua eikä päällä ole ollut vuokrasellaistakaan.
Osa kunniasta kuuluu tietysti valtiolle: oman varusmiespalveluksen aikaan loma-asuna oli jo maastopuku varsikenkineen. Vielä muutamaa vuotta aiemmin lomille olisi päässyt sananmukaisesti armeijan harmaissa eli puku päällä, pikkukengät jalassa ja kravatti kaulassa.
Tämä tietysti liittyy siihen seurantaankin. Siinä on hetken aikaa etsijöiden tavoittamattomissa, kun valtion kurkkusalaattipuku päällä heinikkoon kellahtaa. Kesäsesonkia ja kukkaniittyyn maastoutumista ajatellen saisi tietysti olla tarjolla myös päivänkakkarakuosi. Harmaa puku olisi palvellut näiltä osin mallikkaasti koko toisen puolen vuotta.
***
Noin muutenhan juhannuksen teema monella grillillä on paitsi kurkkusalatti tahi muu kasvis, ennemminkin päivänmakkara.
Juhannuslöylyissä voi moni ähkyä kristillisesti herranjestasta ja toden totta on muistettava, että juhannusta vietetään Johannes Kastajan muistoksi.
Ilmankos monen aatto on niin kostea.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
