Tervepä terve. Toimituksen koillisjonon viikkopiikit otetaan tässä seuraavaksi.
***
Tai ainakin heti, kun jonotuslappu niin sanoo. Paikka rokotejonossa on jo varattu, enää ei puutu kuin loput ja kuka sen tietää, kumpi samankaltaisista tapahtumista on ensin vuorossa: rokottaminen vai kabanossin grillaaminen juhannuskokolla.
Yhtä kaikki molemmissa tökkäistään piikki lihaan ja myöhemmin illalla voi olla hassu olo.
Noin muutenhan koronalukemien perusteella tässä kytee jonkinmoinen toivo. Rajoituksia puretaan ja ehkä jonkinlaisen logiikankin paluu näin tapahtuu. Ainahan sitä ei ole voinut havaita ja varsinainen kukkanen oli ajatus siitä, että terassille saa muuten pakkautua, mutta jos joku soittaa nurkassa kitaraa, pitää väkimäärää rajoittaa.
Ei sillä, ettei mieleeni tulisi muutamia artisteja, joiden kohdalla ainakin oma paikka jää vapaaksi aika äkkiä.
Yhtä kaikki hyvä on niin, ja pikkuhiljaa alkaa termistökin mennä perille. Jonkin verran sitä on kuulunut purnausta esimerkiksi siitä, että leviämis- ja kiihtymisvaiheet eivät nekään tunnu olevan loogisessa järjestyksessä.
Paitsi että on niissä arkijärkinen tausta. Väkisin tulee mieleen ensimmäinen autoni, harmaa bemari sitä mallia, jonka kuskin paikalle saattoi kuvitella tv-poliisi Derrickin poplari päällä ja tiiliskiven kokoinen autopuhelimen luuri kädessä.
Ja tarkemmin ajatellen kapine oli vähän kuin korona; kävi tyyriiksi, siitä saatettiin tehdä havaintoja yllättävissä paikoissa, ainakin takamattojen alla eli varmasti tuntematonta virusmuunnosta ja yhtä lailla kapine kiihtyi mukavasti ennen kuin levisi.
***
Ensi viikolla tähän aikaan tiedetään jo valtuustojenkin kokoonpano ja pikkuhiljaa aletaan pistää paperille myös muita nimiä.
Kielellisesti homma on kuin patologin työpäivä: on elimiä ja jäseniä.
Noin muuten kyse ei ole kylpypalloasioista, vaikka joku miten loruilisi, että on kunnassa vaalia.
***
Sellainenkin uutinen otti silmään, tällä kertaa Ylen sivuilta, että suomalaiset ovat sijoitusinnossaan ostaneet osakkeita jopa vauvoille.
Mikä siinä. Jos ei politikointi vie ministerinsalkkuun asti, niin osakesellainen on varmasti hyvä lohtu.
Paitsi, että eihän tässä sellaista uutta ole. Itsekin sijoitin kerran nuorempana viiskymppisen niin varmaan paikkaan, että en tänä päivänäkään muista minne.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
