Tervepä terve. Toimituksen koilliskontin viikkopaketit availlaan tässä seuraavaksi.
***
Varmaan liittyy tähän työhön, että tiedonkulku kiinnostaa.
Viime aikoina iso osa kotimaan uutisotsikoista on koskenut hallituksen hankaluuksia ja sen edellisenkin.
Paljon on puhuttu myös tiedosta: joku vuoti sotkun sakenemiseksi WhatsApp-viestejä julkisuuteen ja joku jotain muuta. Kolmas puhui ristiin ja monenlaista viestiä sinkoili.
No, lukuun osui hiljan mainion Mirkka Lappalaisen kirja Susimessu, jossa kerrataan elävästi ja hauskastikin 1590-lukua Ruotsissa, Suomessa ja vähän Puolassakin. Nuijasotaa, Vaasan poikain kinastelua ja muuta riittää ja paikat ovat tuttuja; Turussa melskataan ja välillä käydään tyhjentämässä Arvid Stålarmin kartano Tenholassa.
Paljon kirjassa kulkee myös tietoa; kirjeitä ja julistuksia ja muuta liikkuu Itämeren rannalta toiselle. Nykylukijan vaan pitää tämän tästä muistuttaa itseään, että tällä sivulla matkaan annettu viesti tavoittaa vastaanottajansa naapurimaassa ehkä vasta viikkojen päästä eli seuraavassa luvussa. Postinkulusta irvailijat voisivat saada tästä aihetta kaskuiluun, mutta jotain pitää pistää tieverkonkin piikkiin: aikansa maantiet olivat luokkaa nykyinen kärrypolku tai Skoilantie.
Tämä se vaan pisti miettimään, että tuolloin on tarvittu pitkää pinnaa nahistelussakin, kun silkkaan uhkauksen perillemenoon menee päiviä.
Noin muuten hauskasti nykyaika ja vanha paiskaavat kättä. Viime viikko vei Perniön kirkkoon ja koululaisten joulupolulle ja samassa tuli taas ihailtua kirkkolaivaa, joka palasi joitain vuosia sitten oikealle paikalleen kirkkoon. Laiva satummoisin on 1590-luvulta eli samoilta päivin, joista on tullut muuten lueskeltua.
Näin se aukeaa ikkuna vuosisatojen välillä. Tosin sen verran tunkkaisia hemmoja oli kirjassa ja tämänkin päivän maailmanpolitiikassa, että varsinaisesta tuuletusikkunasta ei voi puhua.
***
Tiedonkulku koskee myös tulevaa tiistaita. Koilliskulmasta singahdetaan pukkihommiin jo ties miten monetta kertaa. Siinä tarvitaan kolmea peetä: partaa, pönäkkyyttä ja paikallistuntemusta. Kaksi edellistä on helppo järjestää, lisäksi tarvitaan pieni karttaharjoitus, että kierros menee loogisesti.
Ja tietoa tarvitaan siihen, että opettelee kohteissa odottavien lasten nimet ja vähän muutakin ulkoa jo ajoissa.
Lenkistä vielä sen verran, että tähtien mukaan suunnistaminen ei oikein käy, joskin olen ymmärtänyt että takavuosina saattoi kierroksella tulla tarjolle sen verran monta glögimukia, että loppumatkasta tähtiä näkyi omasta takaa.
Vanhaan aikaanhan ilmoituksissa usein markkinoitiin raitista ja autoilevaa joulupukkia, mutta ihan aina samalla kertaa ei kai saatu molempia.
***
Hyvää joulua ja heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
