Tervepä terve. Toimituksen koillliskulman viikkotankki täytetään tässä seuraavaksi.
***
Shoppailu on sanana monessa, vaikka kamalaa fingelskaa onkin. Esimerkiksi monet vanhemmat kuulemma koulushoppailevat ja mainitsipa joku viikolla, että posti sopimusshoppailee, kun osalle työntekijöistä aiottiin hakea uutta työsopimusta.
Piirre on meissä syvässä: pitäisi saada parempaa ja halvemmalla ja miksei enemmänkin.
Aikoinaan erästä budjettiuutista tehtäessä puhuttiin ennaltaehkäisemisestä ja joku livautti sinänsä oikean ajatuksen: joskus pitää satsata, että pääsee säästämään. Toteamus on sukua tuumalle, jonka mukaan köyhän ei kannata ostaa halpaa.
Hesarissa ruodittiin viikonvaihteessa itärajan bensarallia. Kirjeenvaihtaja myönsi, että tulee itsekin tankattua rajan toisella puolella siellä käydessä, mutta sankka on joukko, joka lähtee asioikseen asti tankkaamaan Venäjän kamaralle Shoppailua on sekin, samoin ilmeisesti jatkuvasti yleistyvä tapa käydä huollattamassa autoa Tallinnassa ellei kauempanakin.
Äkkiä miettien vaiva vaikuttaa kohtuuttomalta ja säästöt kyseenalaiselta. Mene ja tiedä, omalla kohdalla on välillä tekemistä, että ehtii viedä kärryn ajallaan huoltoon edes omalla postinumeroalueella.
Etenkin pakettiauton omistajilla ulkomaan huoltokeikat ovat ilmeisesti joskus kokonaisvaltaisia: paluumatkalla on koneessa ja vaihteistossa uudet synteettiset öljyt ja lastitilassa nuottiöljyä.
***
Viinarallihan on konsteista klassisimpia. Röyhistellä ei ole aie, mutta kesälomalla sattunut selkärikko pisti näiltä osin elämää uusiksi. Lääkkeiden vuoksi saunakaljakin meni kieltoon ja vaivan helpotettua ei tavan vuoksi napattuja työviikonpäällisoluita tehnyt edes mieli.
Ei pidä ymmärtää väärin. Hyvä olut on hyvää ja hauska ilta krouvissa on hauska ilta krouvissa ja niistä on jäänyt monet muistot. Mutta pelkkänä tapana aukinarauttaminen tuntuu parhaillaan jotenkin kehnolta.
Eniten jurnuttaa vastaan se, että juomanpiru määrää loppupäivän luonteen. Yhden jälkeen ei voi enää lähteä autoajelulle, toisen jälkeen ei saa oikein luettua, kolmannen jälkeen ei jaksa keskittyä elokuvaan tai ainakaan valvoa sen loppuun ja neljännen jälkeen mielessä on vain viides ja aamusta tulee ankea.
Ei sillä, ettei olisi tullut pullonkuskaukseen syyllistyttyä. Taannoin Tukholman-reissulle tuli mukaan suvun säilöntää harrastavamman osaston kauppalappu. Toiveissa oli muutama pullo kirkasta, jollaista ei Suomesta saa, mutta joka on etevämpää kuin kotimaiset. Kieltämättä siinä alkoi vähän rajatarkastuksia kaivata. Ei muusta väliä, mutta olisi ollut mukava nähdä tullimiehen naama, kun repun pohjalta paljastuu useampi litran pottu vahvaa etikkaa.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
