Skip to main content

Tervepä terve. Toimituksen koillismanalan viikkokadotukseen päädytään tässä seuraavaksi.
***
Tai kadottamisen sijaan hävittämisestä kyse on. Suomeen pitäisi ostaman hävittäjiä, vanhat kun ovat vanhentuneita.  
Hävittäminenhän ei sinällään ole temppu eikä mikään: itse olen viimeksi hävittänyt kuorimaveitsen, avainnipun ja motivaation.

 Vitsailla tästä ei kaikkien mielestä passaisi; hävittäjät ovat lähtöjään kolkko ostos, vaan kai sitä niitä on oltava.
 Mielenkiintoinen sivujuoni on se, että yhtä ehdokasta näkyvästi mainostetaan niin videoseinällä kuin lehtimainoksissakin.

Kieltämättä pisti miettimään, mitä moisella haetaan.  Yleensä tapana on ollut mainostaa kaikkien ostettavissa olevia arjen asioita joista on apua jos ei suorastaan iloa.  Eineslaatikoita, Volvoja, älypuhelimia ja mitä näitä on.  Niissä mainos voi olla valitsemisen apuväline, hävittäjissä ei millään. Mitä nyt niissä pienissä piireissä, joissa tilin saldo riittää Hornetin tai Gripenin tai muun ostamiseen ihan vaan pihakoristeeksi. 

Mainokseen istutettu toteamus siitä, että Suomi valitsee, pisti kohottamaan kulmia.  Ihan kuin tässä meillä  kaikilla sanansijaa olisi. Sehän on usein väärä toteamus, että kansa tietää. Ei aina eikä ainakaan tässä. Hävittäjähankintaa valmistelee pieni asiantuntijajoukko, joka kahlaa läpi kai konttikaupalla materiaalia eikä siltikään tahdo saada esitystä hankinnasta aikaan ihan tuosta vaan. 

Ilmavoimien sivulla on lyhyesti kerrottuna vertailun perusteista ja tiivistelmäkin jo on monisivuinen paketti tekstiä, lyhenteitä ja kapulakieltä. 

Mutta kun kansanomaistamaan ryhdyttiin, niin mikä siinä.  Videomainokselle sopisi ostaa mainospaikka telkkaristakin.  Siinä olisi jotain, jos Jarmo Mäkinen lukisi mainostekstiä, jossa luvattaisiin uuden Eurofighterin koelennot piirimyyjällä vain tänä viikonloppuna. Ohjelmaa koko perheelle, grilli kuumana ja talvitarjouksena ostajalle olisi jääraappa ja muita lisävarusteita. 

Tässä tapauksessa tietysti rintamalohkolämmitin. 
***
Hyviäkin uutisia sentään.  Sekin, että valtio perusti yhtiön edistämään rataverkon kehittämistä. Ja etenkin se, että yhtiön työnimenä on Oy Suomen Rata Ab. Keskeneräistä ei saisi arvioida, mutta tästä voisi sanoa, että pitäkää nimestä kiinni, näinä Traficomien aikoina.
***
Jaettiin Emma-palkinnotkin. Lisäkategoriana voitaisiin perustaa vuoden tekstin palkinto, joka kiinnittäisi tähän puoleen huomiota.
Hyviä kirjoittajia on monia, mutta siinä rinnalla koko joukko kepoisempaa tuotantoa ja laiska mukariimittely katkoo suonia silmistäni.   Aloittaahan voi vaikka tekemällä kunnille tai kylille mainoslauluja.
Paikallisista esimerkiksi Mathildedal on kaiken muun lisäksi panimon ja kemikaalittoman siivouksen kylä. 
Siispä:
”Täällä me pannaan olutta
ja siivoillaan ihan Tolutta”. 
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi

Jaa artikkeli: