Tervepä terve. Toimituksen koilliskehätien viikkopäällysteet lasketaan tässä seuraavaksi.
***
Paitsi että mennään metsään. Kävinpä tekemässä sienijuttua, ja sivuttiinpa sitäkin, että tukkuun menevien suurempien määrien poimiminen myyntiin on pikkuhiljaa vähenevää kansanperinnettä. Kotitarvepoimijoita on nuoremmissakin ihmisissä mutta kauppaa käydään netissä suoraan.
No. Setä voisi hiukan muistella ja perustella, miksi sieneen kannattaa mennä, vaikka ei edes itse sieniä söisi.
Lukioaikaan tai niillä main oli pulmana, että milläpä hankkia syysloman proviantit. Omaa rahaa ei ollut eikä lainaa kehdannut ruinata.
Siispä sieneen; varsin pienellä hikoilulla löytyi niin monta ämpärillistä suppilovahveroja, että ne myymällä pääsi ostamaan. Nykyään nuoriso on fiksumpaa ja ostaa jotain muuta kuin olutkorin, mutta ostaa kuitenkin. Kahteen pekkaan poimiessa tahti on parhaimmillaan tunti ja kestokassillinen suppilovahveroita.
Tahtoo sanoa, että metsässä olisi edelleen rahaa jaossa hakemisen vaivalla.
***
Toisaalta on tullut huomattua, että laiskuus ja nuukuus kulkevat ilmeisesti käsi kädessä ja molempia riittää.
Tässähän on menty leutoa marraskuuta, lämpötilat ulkona ovat astekaupalla plussalla edelleen.
Aiempina vuosina on ainakin kuvista päätellen ehtinyt maa käydä valkoisena ja yöt pakkasella sentään edes muutaman kerran ennen kuun puoltaväliä.
Autoilevalle ihmisellehän tämä on tarkan ajoittamisen aikaa. Koska vaihtaa autoon alle talvirenkaat. Tähän asti on tullut ajettua aina talvet nastarenkailla ja juuri loka-marraskuussa on ajatus käynyt siihen suuntaan, että olisipa kitkarenkaat niin vaihtaisin ne alle jo ajoissa, ettei talvi sitten yllättäisi. Nastarenkaiden ropinaa jotenkin ei ole halunnut aloittaa aikaisemmin kuin on pakko.
No. Kesällä auto vaihtui uudempaan ja tulokkaan mukana tuli nimenomaan kitkarenkaat talveksi.
Ja katso. Kun vaihdon nyt tänä syksynä voisi tehdä ajoissa, niin loput varmaan arvaatte. Autossa on tietysti alla edelleen kesärenkaat, kun eihän sitä nyt toki talvirenkaita vielä ole tarvittu ja kuluisivat suotta ja mitä kaikkea.
Selvää on, että tässä jatkuu sinänsä kunniakas perinne. Se, että talvirenkaat kierretään alle säkkipimeällä pihalla 16 tunnin työpäivän päätteeksi, kun ennuste yllättäen lupaakin lumimyrskyä seuraavaksi päiväksi.
Eihän tämä sikäli poikkea siitä, että jotkut painavat työpäivän jälkeen ohjattuihin harrastuksiin. Tässä tapauksessa säiden haltija antaa mahtikäskyn siitä, minä iltana pitää laiskurin rengasjumppa suorittaman.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi