Tervepä terve. Toimituksen koilliskojun viikkokahvit ryystetään tässä seuraavaksi.
***
Ihastusta ja närkästystä herätti Suomen ja Ranskan presidenttien kahvittelu. Herrat olivat painaneet kauppatorille kahvikojulle. Tarina ei kerro, oliko kupissa Presidenttiä.
Yhtä kaikki joillekin tässä oli jotain liian tavallista: soraääniä kuului muutamastakin suusta.
Vaan minusta tuo oli oiva paussi. Uutisten perusteella tässä kuitenkin kaveruksia ollaan kansat keskenään, ja kuka sitä kamuilleen asetteja ja serviettejä kattaa.
***
On siis voimissaan perinne, jossa ajatellaan ensiksi, että mitähän muut meistä ajattelevat. Tämä kieltämättä nousee pintaan joskus tilanteissa, joissa ei arvaisikaan.
Selitän. Taannoin tuli kuljettua kaupungin nurmikkokaistaleella. Minä tässä, loppuperhe tuossa ja parin metrin päässä joku mies kahden lapsensa kanssa.
Kohta kuului huuto, mies hyppäsi metrin ilmaan ja lähti lapsineen karkuun. Juoksun seasta saattoi erottaa sanat ”ampiaisia”. Niin olikin. Ensiäimistyksen jälkeen oli aikaa havahtua siihen, mitä mies oli pelästynyt niin että silmälasitkin jäivät nurmikolle. Maassa olevasta kolosta tuli ampiaisia mustana nauhana kuin sarjakuvissa ikään.
Varmasti arvaatte, kenet ampparit ottivat seuraavaksi maalikseen.
En olisi uskonut, että näillä koivilla menee kaksisataa metriä kansalliseen huippuaikaan ja samalla ampiaisia huitoen. Neljännesmailin kohdalla ampiaisten mielenkiinto onneksi loppui. Jotain piirrosfilmeistä tuttua on siinäkin: kummasti lisää vauhtia, kun ampiainen pistää takamuksiin tai sinnepäin. Nyt osumia kirjattiin kolme. Jossain muissa urheilupiireissä on vauhtia saatu toisenlaisella pistoksella.
Ja sitten se muiden miettiminen. Ihan kuin karkuun kirmatessa ei olisi ollut tarpeeksi miettimistä muutenkin, niin kaiken keskellä sitä huomasi pohtivansa, että tämäkin on muuten varmaan sivullisten silmään ihan kuin vanhoissa akuankoissa.
***
Monenlaisia pulmia on. Tässä eräänä päivänä kadunkulmassa näin jonkun uskonnollisen lahkon palvelupisteen. Siinä oli kaksi naista ja ständi, jossa teksti ”Miten saavuttaa perheonni?”
Toivottavasti joku vielä pysähtyy ja kertoo sen heille.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
