Tervepä terve. Toimituksen koillispoliisin viikkohälytykset kuitataan tässä seuraavaksi.
***
Kaikenmoiset asiat sitä yhdistyvät, niin kuin eräs kesäuutinen ja matkasimulaattori, ihan noin vaan lauantai-illassa.
Selitän. Moni tuttava tuntuu suunnanneen viime aikoina matkalle Norjaan. Etenkin Lofootit tuntuvat olevan suosiossa. Ja mikä ihme tämä on: harmaankarunkaunis seutu kiehtoo itseäkin. Knalli ja sateenvarjo- kuunnelmasarjan ulkoa osaavana olen herkutellut myös ajatuksella Ulko-Hebrideistä, joilla niin ikään riittänee nummimaisemaa, kiviaitoja, merituulta ja siellä täällä parveilevia lammaslaumoja.
Paitsi että alkuun pääsee jo kotoisessa saaristossa. Riittää tuulta ja lampaita.
Taannoin lauantaiajelu vei kohti Nauvoa. Eläinten jumalat olivat suosiollisia sikäli, että vältettiin lampaiden ja ison kissan törmäys. Jälkimmäinen on auton kutsumanimi, ensin mainitut päivystivät 20 yksilön voimin keskellä maantietä erään mutkan jälkeen. Hoksottimet toimivat kerrankin sen verran, että osumilta vältyttiin.
Mikä siinä auttoi muu kuin yrittää ensin ratkaista tilanne itse. Auto penkalle ja lampaita hätistelemään. Paha vaan, että eläimet tästä tai muustakaan viis veisasivat. Samalla kun kanssaseurue jatkoi hätistämistä, soitti yksi hätäkeskukseen.
Ja siinä tuli mieleen lukemani uutinen, jonka mukaan helteillä väki soitteli hätänumeroon milloin mistäkin pikkuasiasta. Jännästi tuommoinen jää takaraivoon ja alkaa miettiä itsekin, että onko tämä asia hätäkeskukseen kilauttamisen väärti – niin kuin nyt parikymmentä lammasta.
Soitinpa kuitenkin, harvoinhan sitä saa esittää huolensa siitä että täällä voi kohta sattua lammaskolari. Jo ajatus kuulostaa Monty Pythonista lainatulta. Päivystäjä lupasi pistää tietoa eteenpäin ja kohta paikalle matkasi hätiin pari lähistön asukasta, jotka tiesivät hyvin, mistä lauma on karussa. Paluumatkalla mokomista näkyi enää muisto papanoina tien pinnalla, joten turvaan ne oli saatu.
Ilmeisesti lampaankarkottamisen taidossa vielä on harjoittamisen varaa omalla kohdalla. Kaikkiruokaisten vuohien kanssa olisi joukkojensiirto kai helpompaa; sen kun ripustaisi pyykkinarun jonnekin, niin eivätkö ne kohta tulisi appeelle.
Laulamalla olisi voinut koettaa lampaita pelotella jos kohta kovemmalla hevirokilla ehkä ei kannata. Ainakaan sellaisella kappaleella, jossa rumpukomppi menee että tuku tuku.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi