Tervepä terve. Toimituksen koillisarkiston viikkohieroglyfit tulkitaan tässä seuraavaksi.
***
Tuota sisällissotaahan on vatvottu tässäkin lehdessä, joskin miettimisensä siinä oli, missä määrin antaa aihe aihetta pöyhintään.
Paikallinen vaikutus on asia sinällään, mutta silloin historia jännäksi käy, kun törmää sen vaikutuksiin omaan elämään.
Koomikko Ilari Johansson pisti taannoin esityksessään yleisön ahtaalle kysymällä, moniko tietää, olivatko omat esivanhemmat valkoisia vai punaisia. Harva tuntui tietävän, tai sitten ujosteli kertoa. Aihetta yhä väistellään.
No, viikonloppuna sitä sivuttiin meillä kotona. Samalla tuli kuin sivulauseessa ilmi, että omasta perheestä puolet olisi voinut jäädä syntymättä, jos puolison isoisoäitiä vuonna 1918 uhannut valkoinen olisi painanut liipaisimesta.
Tämä jäi mietityttämään. Tietenkään ei osaisi kaivata sitä, mitä ei ole ollut olemassakaan, mutta jotenkin oli jännää ajatella, että koilliskulmassakin istuisi aika lailla eri ihminen, jos joku kaukana Hämeessä sata vuotta sitten olisi tehnyt hiukan toisin.
***
Ajan ilmiö ovat erilaiset loukkaantujat. Kun riittävästi mielenpahoitusta on ilmassa, alkaa itsekin miettiä, että mitä tästä ja tästä joku tuumii ja lopulta alkaa itsekin varoa liikaa sanojaan.
Viime viikollakin jonkun telkkariohjelman juontaja toivotti tervetulleeksi studioyleisön sekä te katsojat siellä kotisohvilla.
Heti tuli mieleen, että joku jo alkoi laatia yleisönosastokirjettä siitä, miten ei saisi olettaa, että kaikki ovat turvallisesti kotipesän lämmössä vaan että ohjelmaa kyllä katsotaan vankiloissa ja saattohoito-osastoillakin ja että ei ole kaikilla hyvin.
Ei sillä, ettei muutama vuosi Saramäessä olisi vähemmän paha kuin Temptation islandin koko kauden katsominen kotona.
***
Lopultahan on niin, että jotkut asiat eivät mene perille edes rautalangasta väännettyinä.
Ainakaan Ameriikkaan, kun on nämä tuontitullit.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
