– Tämä se on parasta liikuntaa ikinä. Ei tarvitse lähteä kuntosalille tai ohjattuun jumppaan, vakuuttaa Tuire Sinervo raahatessaan jälleen yhtä puukuormaa metsästä tien varteen.
Kun muut käyvät klapikaupoilla, Sinervo saa harrastuksestaan samalla lähes kaiken kodin lämmittämiseen tarvittavan energian.
– Meillä on kotona kolme tulisijaa. Sähköä lämmitykseen ei mene juuri ollenkaan, hän kertoo.
Poikkeuksellisen Sinervon harrastuksesta ja samalla hyödystä tekee se, että hänellä ei ole koskaan ollut omaa metsää. Hän on hyödyntänyt metsien hakkuiden jälkeensä jättämää sekalaista pienpuuta jo vuosikymmenten ajan.
– Kysyn aina luvan puiden hyödyntämiseen metsän omistajalta. Kieltävää vastausta en ole vielä koskaan saanut, Sinervo mainitsee.
Tällä kertaa työn alla on Salon kaupungin omistama metsä Melassuon kupeessa.
Tuire Sinervon työ metsässä sisältää kaksi vaihetta. Ensimmäisessä hän ottaa metsään mukaan vesurin, jolla hän katkoo pienet oksat pois. Jäljelle jää ohuita runkoja.
– Vesurilla jaksan yleensä työskennellä pari tuntia kerrallaan. Puiden kuljetuksessa tien varteen jaksamista voi riittää kolmeksikin tunniksi, hän kuvaa.
Siinä välissä hän kasaa ohuet rungot kasoiksi odottamaan kuljetusta.
– Metsäänhän nämäkin puut jäisivät muuten. Eivät ihmiset nykyään viitsi lähteä kantamaan tällaisia taakkoja. En ole kuullut muista, joka tällaista harrastaisivat.
Apuna puiden kuljetuksessa Tuire Sinervolla on usein hänen miehensä veli Jyrki Sinervo, niin nytkin.
Puiden keräämisen metsistä Sinervo aloitti jo yli 30 vuotta sitten.
– Pakapyölissä sukulaiset hakkasivat silloin metsää. Silloin kysyin ensimmäistä kertaa, josko voisin hyödyntää jäljelle jäänyttä puuta.
Siemenet metsän hyödyntämiseen luotiin kuitenkin jo lapsuudessa.
– Pienestä saakka olen tottunut liikkumaan metsässä. Olin jo lapsena risusavotassa, vaikka asuimmekin kaupungissa. Isäni oli kirvesmies, ja hän sai rakennuksiltakin usein jätepuuta käyttöön.
Tuire Sinervo uskoo, että metsässä liikkuminen tekee ihmiselle hyvää.
– Marjastus on yhtä lailla mukavaa. Haaveenani on, että omistaisin vielä joskus omaa metsää, Sinervo kertoo.
