Elettin 1940-luvu loppupualt ja Aarno ol 5-6 vuare hujakoil.
Lastenkori jouluaik alkas jo pikkujoulust. Sillo lapsil ruvettin takoma päähä joulun tarkotust ja heitin pistetti kuutelema ratiojumalanpalvelust. Koko poruk istus kanslias ja tampurin permonol, ku ratio ol siäl. Ei piänel pojal paljo pitkvetisemppä olsis voinu olla, ku istu permonol ja kuutellaseeaikaste pappie käsittämätönt saarnamist.
Virre oliva kyl kaunei, mut joksekki laahavi ja raskai. Poik ihmettel virre sanoi “kel esteenä on emäntänsä, ken koettelee härkiään.” Hää hunteras, kummone eluk se härk mahta olla. Talos ol kyl sonni ja lehmi, mut härkkä siäl ei ollu. Hää kuvittel, et sen täytty olla joku sarvipäine hevone, ku vettä kärryi.
Lastenkori keskuspaik ol iso sali. Erivärissi kreppipapernauhoi ripustetti seinil ja ikkunis laitetti paffissi tontui. Se sali ol samalas isojen poikkie makupaik.
Pehtor Toolper kuskas traktoril kuusse trapu ette ja isoma poja jelppasiva sen kantamises salinpualel. Vintist tuattin puine ristijalk ja sakil ruvettin istuttama kuust sihe.
Lastenkoti ol 1700-luvu lopul rakenetus Lemunkartano päärakenukses ja siin ol ainaki 15 huanet, liki 4 metri korkjoi. Kuuses ol kans aikamoine, ei sitä yks miäs ols pysty saanukka.
Toolper sahas kuusse alemppi oksi pois ja veistel tyve jalkka sopivaks. sit hää poras harvemis paikois reikki ja lykkäs niit karsitui oksi sin paikoiks.
Hää pruukas hakke see joulkräkä vanha sauna mäelt. Sitä sauna käytetti suvel saunomisse ja siäl tehtin monelaissi muitaki hommi. Siin ol eriline paakartupa, niinku enne isomis kartanois ol. Suvel siäl leivotti reikleivä, ettei kyäkki tullu liian kuumaks. Syksyl siäl ol taas kova hyärin, ku lahtisiast tehti makkaroi. Kinku tuliva siit kans ja teurasjätteist keitetti saippua. Se ol sitä sorajälkest pula-aikka.
Se vanh saun ol viäl pyykkitupaki, ku se ol kartanon kuuluva lamme rannal. Siit ol lyhkäne matk kantta pesuvet ja pyyki sai virutta lammes.
Kuussenkoriste oliva vintis paffilooras lukun taka. Ku kuuses ol saattu pysty, nii täti ja ja isoma flika koristiva see. Kaikki hoitaji sanotti täteiks ja heitil ol ain iso esliin eresäs. Toise täti oliva iha mukavi, toise taas vähemä.
Suur hopjalankane täht ripustetti kuusse latva ja oikja kynttilä kiinnitetti metalisil pirikkeil.
Lipui, hopjanauhoi, lasipalloi ja olkissi koristei laitettin kans. Ja tiätyst penkaltikui, mut nee pakkasiva pikkuhilja hävimä kuussest, poja tarvittiva niit omis meininkeisäs.
Punertavi Peetlehemin tähti tällätti ikkunis tonttuje seuraks muatopuutarhan pualel.
Puutarha ol tehty eteläviättävä rinttes roomalaise risti malliseks ja itärajal ol keväst aurinko läpi päästävä syreen- ja hernepensasait. Länne- ja pohjosenpualel ol aikanas istutettu kuusait kylmäsuajaks.
Mankel- eli kylmähuane ikkunas ol iso paffitäht ja isoje flikkoje huanes ol samalaine.
Rakenukse läpi kulk suora konki. Siin ol montta isso pariove, niinku see ikäsis kartanois pruukatti. Sama malli on Pietari Eremitaasis, hiuka isomas mitas vaa. Mietoisis Nuhjalan kartanos näkke viäl melkke samalaist.
Ku lastenkoris avattin kaik tuplaove, nii näkys koko rakenukse läpi päätyst päätty.
Se ol juhlalise näköst, ku kaik koriste oliva paikalas, vaik ei sillo voinukka kynttilöi jatkuvast loimutta, ku ne paloiva äkki loppu ja palovaaraki ol suur.
Kuuses tällätti ain salin puutarhanpualeisel sivul, nii et se näkys mamsselihuanesse.Se ol lastehoitaja yksityishuane.
Joulaatton pistettin kaikil puhta vaatte pääl ja luetti Jouluevankeljum. Sit päästin tuppa syämä. Entine väentupa ol ruaksali. Pöyräs ol kinkku, laatikoi ja lipjäkala. Kinkku tarjotti ain kuuman. Lipjäkala ol ite kapakalast tehty puutuhkas liottamal. Viimeseks ol riispuuro ja “sekametelsoppa” . Kaik toivosiva saavas puurost manteli, mut Aarnon kohral se ei koska osunu.
Syämise jälkken kaik menivä sali ja kuussenkynttilä sytytetti kovie ukasien kans, ettei poltettu koko kartano.
Sit ruvetti rahtama vintist pyykkikorei ja paffiloori ja vihreä puine loora. Samas kopsuttel sisäl kauhjanäköne joulpuk. Siihe aikka pukeil ol sisäturk nurinpäi pääl, karvapual ulospäi, karvalaki reuhk korvil ja paffinaamar naama eres. Jos ol partta, nii see ol kuusse naavast tai pumpulist tehty. Simmost kuvatust kavahtiva vähä isomakki lapse, piänemä rupesiva koht parkuma suure ääne. Heitti koitetti pistä istuma puki syli, mut ei sitä huutto kenenkä korva kestäny.
Isoma kuiskutteliva, et onk se Toolper tai Nummelini Nisse tai ketä. Usse saappa oliva samalaise, ku pehtoril ol, ku hää jahtas syyllissi navetavintilt pahanteost, kosk ol olttu rikkomas perunmylly tai pehkurepijä tai härnätty aitaukses Osku-sonni jollan punasel roikalal. Sillo ain poja pantti salis rivi ja Toolper osot sormelas ketä pahantekjä oliva.
Poja pelkäsivä, et tunttek hää varmast oikja syyllise ketä ruvetan kurmentama.
Joulaatto ol siit hyvä päiv, et sillo ei kettän plätkitty korvil, ei annettu luuknapei eikä tukustettu, vaik nee muuten kuulusiva heiti arkirutineisas. Kunnavaivase nimi tul heitil kans tutuks. Lapse ymmärsivä, et se tarkot heitti.
Pukil ol ain viäl koivussi piiskoi kailosas silt varalt, et jos talos olsis ollu tuhmi lapsi.Ain kumminki toristetti, et kaik o ollu kiltei ja päästi lahjoi jakama.
Suuri karamelpussei piisas jokasel. Toffe ottiva kitalakken kiine, ku hee oliva tottumattomi simmossi syämä.
Kaikki kiinnost erityisest se vihreä puuloor, ku se ol tullu Amerikast. Sora jälkken tul Amerikast lahjotuspaketei köyhil lapsil ja erityisest lastenkotie lapsil. Siin looras ol pelei ja leikkipaijoi, ei kumminka niin paljo, et jokane olsis saanu omas.
Joulpuk tuhtas niin kauva lahjoje jakamisen kans, ettei lapse jaksane vartto. Isoma rupesiva ottama ite siält loorast tavari ja pikkane Aarnoki hoksas, et nyy on toimittava, jos meina jotta saara. Hää tarras jalast kiine yht nykke, mil ol liikkuva silmä, mut siin samas joku isomp flik rytkäs see häne kärestäs pois. Hänel jäi vaa se jalk koura ja flik sai yksjalkase nukke. Sitä pulluraist nukkejalkka hää hautos sänkysäs piilos, see ol suur Amerika aarre.
Invaliitnukke sai sit jalkas takasi, ku Aarnolt narratti se jalk pois rusinois vaihtamal.
Rusinoi hee saiva joulun muutenki syärä. Aarno mässyt kaveris kans rusinoi suusas möhjöks sänkys filti al piilos. Hee leikkisivä, et pullojen kruunukorki oliva kakkuvuakki ja hee likistivä see möhjö niis korkeis. Siit hee saiva pikkassi rusinkakui.
Perniö sillose päättäjä pitivä siit huale, et lastenkotti tul paljo eri pualueitte sanoma- lehti, mikä ol vähä erikoine asja. Kenel ol halu lukke, nii monelaist tiatto ol saatavil.
Tuski sillonka lapse se enemä sanomi lukiva ku nykysinkä, mut ainaki sarjakuva oliva kovas suosios. Niit luetti oikke harttaste vatolas permonol maatten.
Jouluaik loppus Nuutinpäivä, ku joulämmä tuliva ja veivä joulun pois. Ryysyjen kans tuntemattomiks ittes laittane aikuse ihmise tuliva kerjämä ja ain talost jotta annettava löytys.
Lastenkoti lopetetti 1950-luvu lopul ja Lemunkartano eli Lemmunkartno, niinku paikalise sanoiva, myytti yksityisel.
Hiano päärakenus ja roomalaise ristimuatone puutarha ova ollu ja menny eikä takasin tul.
Mantar
