Tuli taas käytyä Perniön Laurin markkinoilla. Jäi tässä yksi vuosi väliin, hikoilin viimevuonna silloin Perniön sairaalan vuodeosastolla. Muuten olen ollut joka vuosi mukana perustamisesta asti. Perniön Museonhoitaja Kalevi Kuusela perusti Laurin markkinat. Nimen hän otti Perniön kirkosta, joka on Pyhän Laurin kirkko. Tästä perustamisesta on kulunut XXXVIII vuotta. Perniön Yhteiskoulu oli aluksi kaksipäiväisten markkinoiden pitopaikkana. Sisällä oli eri seurojen näyttelyitä ja ulkona myyntikojut sekä yläpihalla ohjelmien esityksiä. Lauantai- illalla on pidetty Hallin lavalla markkinatanssit ja Sunnuntai – illalla kirkossa markkinoiden päätöshartaus. Näin meni muutama vuosi.
Kunnes sitten kerran herra Everstiluutnantti Kalevi Kuusela tuli meille ja karjasi heti ovensuussa ” Misä sää oikke oles reissanu, ku mää ole ainaki sata kertta soittanu sul ”. No, en minä siitä pelästynyt, olin tottunut Väestösuojelulautakunnan puheenjohtajana sihteerin komennuksiin. Hänen asiansa oli, että hän oli ajatellut ”Vaarnummen Vareilla” pidettäväksi markkinoiden päätöstilaisuus ja hartaus olisi meidän pihalla. Se sopi meille. Sitten seurasi komennukset. On laitettava katos Puhallinorkesterille ja kuorolaisille. Myös puhujapönttö pronssiajan muinaishaudan reunalle oli rakennettava sekä esitysalue oli koivuilla peitettävä ettei nykyaika,siis autot, näkyneet. Naisten piti ommella kalastajaperheelle kaapuja ja päähineitä. Saimme vaimoni kanssa naapuristosta talkoolaisia ja minä kävin hakemassa Seurojentalon vanhat penkit (jotka sen takia talon palosta säilyivät ja vietiin myöhemmin meiltä Kirakan kyläteatterille).
Pronssikauden aikainen markkinoiden päätöshartaus oli sitten sunnuntaina 1983 ja yleisöä oli 150 henkeä joista kutsuvieraita 50. Ohjelma oli seuraavanlainen: Opettaja Oksanen tuohitorvella kutsui kansan koolle ja myös kalastaja (Opettaja Halme) tuli mereltä verkkojen kanssa. Kuusela piti avauspuheen, muita puheita pitivät Rovastit Rytilä ja Porra. Kuoroja oli Mieskuoro jota johti Eino Mattila, sekä toisena Sirkka Uudentalon kuoro. Säestäjänä toimi Perniön Torvisoittokunta,jota johti kapellimestari Leinonen. Yhteislauluja laulettiin ja Rovasti Rytilä siunasi pronssikaudella haudatut vainajat. Kuusela ja kunnanjohtaja Saariluoma ojensivat minulle ja Irjalle keraamisen Perniön kirkon taulun kiitokseksi, kun olimme pihallemme juhlat järjestäneet. Kuuselalle nämä olivat myös lähtöjuhlat, hän muutti Lemuun.
Juhlia jatkettiin sitten vielä 3 vuotta eteenpäin apuna opettaja Frans Halme ja Perniön ensimmäinen Kulttuurisihteeri Ulla Lähdesmäki. Perustimme Nurkkilan – Ylönkylän kyläyhdistyksen ja saimme seuraavien Vaarnummen iltojen väliajalle kahvitarjoilun kyläyhdistyksen puolelta. 1986 loppuivat Vaarnummen illat ja samalla markkinoiden päätös juhlat, jossa viimeisellä kerralla oli 300 osanottajaa. Syynä lopettamiseen oli Kemiöntien sunnuntai-illan lisääntynyt liikenne. Jatkoimme sen jälkeen Kirakan kyläteatterina. Paljon ovat maisemat niistä ajoista muuttuneet ja kirkonkylästä on tullut todella kaunis puistokylä
Näin entisiä markkina-aikoja muisteli
Vaarnummen Faari
