Leila ja Eppu käskivä Unski ja Kertu vaalivalvojaissi, et saara sit yhres jännätä, ketä tätä Suame ruppe pistämän kuntto ja ketä jää laittama kapuli rattais, ettei mittän tulsis kuntto.
Lehre o ollu päänkuvi täys ja kaik o luvanu, et ku saara nää vaali pois alt, nii sit laiteta Suami noussu, ei enne.
Leila trahteras hyvä kaffe ja Eppu kaivoi konjakpotu kaapistas, et jakseta, se o raskas ehto eres.
Ens piisas pulina, mut ku varrotti ennakkoäänie tulost, nii tul iha hiljast. Siit saa ain aika paljo osviitta, et mihe suuntta mailm on kallalas ja mitä se pöhkö kansa on puhunu.
Aika paljo men niinku ol etukätte ennustettu. Vaik kaik koittiva hymyillä, nii kyl kehonkiälest näkys, kenel ot päähä.
Koko ehton toimittaja koittiva saara kommentei, mut ain tul vaa vastaus , katota ny viäl.
Ku pualyä alkas häämöttämä, nii aika hyvi ol selvil misä mennä. Kyl Suames osata toi äänte laskemine, jossa maas mene viikkokaupal, eikä senkä jälkke olt varmoi, tulik oikja tulos. Ja jossa maas täytty olla varovaine, ettei päästet tulost julkisuutte, ennenku ääne o laskettu tai ettei tul yli satta prosentti.
Saa ny sit nährä mitä tule, ku sin eruskuntta tul kumminki aika paljo niit vanhoi jehui, saavak hee ny sit jotta uut aikaseks, mitä ei tähänkä saakka ol saattu.
Uussiki sentä ol jonku verra, mut see otta aikas, enneku hee löytävä noi sokkeloisest paikast kaik mitä tartte. Täytty tiättä, mihe takkis jättä, misä o vessa, mist mennän kaffel, misä o sauna ja punttisali ja muu harrastuspaika ja misä o see oveläpi, mist päässe tunnelipitki sin pikkuparlamenti ravintola syämä.
Jos sin jouttu ulkokaut kiärtämä, nii siin o see vaara, et joku köyh ja surkja tule vastan käsi ojos ja pyyttä euro, et sais leippä osta. Ei simmossi piruka jaks enä katto, ku niit on täytyny viikkokaupal turuil ja toreil kätellä ja syättä. Kyl hee jo on saanu soppas ja makkaras, ei sihen tart tulla maisema pilama. tiär vaik levitäsis jottan tautti.
Niil uusil erustajil täytty varmast hommata uure torkkupeitokki. Kylmar ne ku jäivä tai jätettin pois, veivä nee hikistyne ja nyppyntyne filti mennesäs, mil simmossi enä kellä voi antta hykienia syistäkä.
Siäl eruskunnas on sit se vanha Tiitine, ku pittä kova jöötä ikänku huamamattas. Hänel on paljon tiatto takanas ja hää hautto monelaissi paperei ja listoi kassakaapisas. Hää onki päättäny, et hää ei lähr siält kulumallaka. Mut historiankirjotus o opettanu, et jopa Tiitise täytty joskus luavutta kassakaapi avames jollan toisel. Kenel ja kummosil seurauksil, nii see jää sit nähtäväks.
Voi olla, et hää on testamentanu kassakaappis jollan toisel kuivakal äijäl, ketä sit vuarostas hautto niit paperei takanas, ettei mikkä iltalehre saa niit kynssisäs. Aik tule senki näyttämä.
– Siin se ny sit ol, tarttis vissi mennä maat, tuumasiva kaik. Saa sit nährä ketä jytkyttä ja mitä.
Voi olla, et aikka kulu ja varjo venyvä eikä niin kovi erinomast tul tapahtuma. Mut neljä vuaren pääst on taas vaali, jos ei enne mittän tapahru, nii kyl sit ku nee vaali o ohitte, sit ruppe tapahtuma.
Mantar