Tervepä terve. Toimituksen koilliskonttorin viikkosihteeröinnit toteutetaan tässä seuraavaksi.
***
Peruskouluun tekeillä olevassa opetussuunnitelmassa aiotaan kaunokirjoituksen opettelusta luopua. Sen sijaan jatkossa harjoitellaan tekstaamista ja koneella kirjoittamista. Opetussuunnitelman on määrä tulla käyttöön vuonna 2016.
Kauhistelkaa vain, mutta eihän tässä muutu kuin se, mitä varten mitäkin opetellaan.
Jo muinoin koulussa oli valinnaisaineena konekirjoitus. Itse en sitä opetellut, mutta jälkimauksi jäi, että aine on ohjelmassa sen varalta, että joku saa päähänsä hankkiutua konekirjoitustaitoa vaativaan työhön. Kotonahan käyttöä taidoille ei ollut: tietokonetta ei ollut juuri kellään ja kirjoituskonekin aika harvassa taloudessa.
Uudistus seuraa kerrankin sitä, mitkä ovat tarpeet. Koneella kirjoittamisen taitoa tarvitaan yhä monessa työssä, mutta ennen muuta kotona. Viimeistään sosiaalinen media on tehnyt sen, että suomalaiset kirjoittavat nimenomaan koneella enemmän kuin kuunaan.
Uudistus lienee sitä tehokkuutta: opetetaan tarpeellisia taitoja.
***
Sosiaalista mediaa ja keskustelupalstoja lukiessa on helppo vakuuttua siitä, että tärkein osa kirjoitustaitoa on edelleen se, että pisteet ja pilkut saadaan suunnilleen paikoilleen.
Kieli saa uudistua, mutta se kuuluisa roti olisi silti oltava. Tärkeintähän on, että viesti välittyy. Keskustelupalstojen välimerkittömien sanajonojen osalta tämä ei aina toteudu.
***
Kaunokirjoitushistoria näkyy muistilapuissa vielä pitkään: monen ihmisen käyttökäsiala on kehittynyt kaunosta. Se onkin nopea tapa kirjoittaa, kun kynääkään ei tarvitse välillä nostaa paperista.
Mutta tulkita pitää edelleen. Koneella naputettuja välimerkittömiä puolikielisyyksiä tavatessa pitää yrittää tulkita, mitä tekstissä yritetään sanoa.
Joidenkin kaunokirjoitusta tulkitessa on pitänyt vastaavasti yrittää päätellä, onko tässä koetettu piirtää yliajettua mustekalaa vai nuotintaa sinfoniaa pimeässä.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
