Kun ihminen luotiin, niin Luoja totesi, että ihmisen ei ole hyvä olla yksin. Siispä minä teen hänelle avun joka hänelle sopii. Näin Aatami sai puolisokseen Eevan. Aatami ja Eeva käskettiin lisääntymään ja täyttämään maa. No niin, tämä lisääntymisen käsky on ihan liiankin hyvin toteutunut. Osa kehitysmaiden ihmisistä näkee nälkää. Ruokaa kyllä olisi tarpeeksi maailmassa, mutta kehitysmaat ovat köyhiä, eivätkä pysty hankkimaan tarpeeksi ruokaa. Rikkaat maat elävät ylellisyydessä ruuan suhteen ja ajavat rekkakuormittain käyttökelpoista ruokaa kaatopaikalle, kun ei sitä voi kotieläimillekään syöttää.
Kehitysmaiden köyhät ihmiset eivät kuitenkaan tunne yksinäisyyttä, vaan elävät perhekunnittain, niin kuin Suomessakin ennen oli. Nykyään Suomessa yksineläjiä on toista miljoonaa ihmistä, joista suuri osa on vanhuksia. Kun Suomi kehittyi, miehet ja naiset kaikki pääsivät töihin. Palkat nousivat joka vuosi ja rahaa virtasi ylellisyyteen asti. Maaseutu tyhjeni, vain vanhukset jäivät pienen eläkkeen kanssa sinne. Myös palvelut loppuivat maaseudulta ja tietysti liikenne, totta kai, ei kannata ajaa vajaakuormalla.
Kun vanhukselta kuolee puoliso, hän jää yksin, ilman juttuseuraa. Hän voi sitten ostaa itsellensä ruokapalvelun ja voi myös ostaa hoitopalvelua, jolloin pari kolme hoituria voi vartiksi pistäytyä päivisin. Hänelle sanotaan, että ihmiselle koti on paras paikka asua, niin kuin ei jokainen sitä nyt tietäisi, jos tulet siellä vaan toimeen. Mutta yksinäiseltä vanhukselta siellä puuttuu juttuseura ja hän masentuu, muisti menee ja voi nähdä painajaisia. Tämä on vakava asia. Nuorella yksinäisellä on toinen asia se että voi hakea puheseuraa. Suomessa kuolee sadoittaan vanhuksia yksinäisyyteen. Hoivakoteja on, mutta paikan saanti on niihin vaikea ja ne ovat arvokkaita paikkoja, joihin pienellä eläkkeellä olevalla ei ole varaa, kun siellä kaikki palvelut maksaa.
Minä olin tässä kuukausikaupalla sairaalahoidossa ja sain niissä hyvää palvelua, ehkä Turussa vähän heikompaa, mutta Salossa ja Perniössä hyvää. En myöskään ehtinyt laitostua, kun minulle aina järjestettiin puhekykyinen huonekaveri.
Sairaalassa näin paljon niitä yksinäisiä ihmisiä, joita kotiutettiin ja heille järjestettiin ruokapalvelu, saavat ostaa yhden aterian päivässä kotiin tuotuna. Aamupalat ja iltapalat joutuivat itse valmistamaan ja samoin kahvin. Liikkuminen oli sauvojen tai rullaattorin varassa, ostat taksi palvelun apteekin ja kaupan kyyteihin. Ostat siivous palvelun 10 – 15 min. a.10 euroa. Jos sinulla on siivooja ja lintu on liannut ulkopuolelta ikkunan, on sinun tilattava toinen henkilö ikkunaa pesemään. Jos tilaat Kelasta taksin, niin se ei saa matkalla pysähtyä ja ottaa omaishoitajaa mukaan. Paljon muitakin palveluja on keksitty vanhusten maksettavaksi.
Perniönkin terveyskeskuksesta joka viikko lähti vanhuksia yksin elämään. Moni oli tietysti mielissään, kun pääsi kotiin, mutta samalla sanoivat , ” mitenkä minä mahdan siellä yksinäisyydessä pärjätä ”. Minäkin vihdoin pääsin kotiin. En olisi yksin pärjännyt, mutta minulla oli kotona omaishoitaja. Olemme pieneläkeläisiä, mutta sentään jotenkuten yhdessä toimeen tulemme.
Tämän kirjoitti
Perniön Eläkeliiton
kunniapuheenjohtaja
‘Vaarnummen Faari
