Tervepä terve. Toimituksen koillissataman viikkoankkuri nostetaan tässä seuraavaksi.
***
Kiinteä luontosuhde se on, joka takaa talouden siistinä pysymisen.
Kävihän tässä hiljakkoin niin, että ulkosaunan pesuhuoneen lattialta löytyi eräänä aamuna jotain, mitä siellä edellisenä iltana ei ollut ollut, nimittäin toista metriä pitkä käärmeennahka.
Löytö johti pieneen ajatustyöhön. Jos vuota on keskellä lattiaa, sen hylkääjäkin on ehkä jossain lähistöllä.
Kaiken kohtuuden nimissä tutkittiin aluksi sisätilat, läheinen asuintilan ulko-ovi kun oli ollut hetken hyvinkin käärmeenmentävällä raollaan.
Tässä tullaan siisteyteen: aseiksi käärmejahtiin on kaikkein luontevinta ottaa talouden pitkävartiset värkit: lattiaharja, lattianpesin, pölynimuri ja kuivauslastat. Ja kas. Siinä tulevat tomutettua ja puunattua huolella läpi kaikki lipastontaustat ja sängynaluset harja- ja luuttupelillä, kun matelijaa haetaan.
On toki selvää, että kun nurkat oli putsattu, käärme löytyi sieltä mistä pitikin, eli ulkoa, kuistin nurkan kolosta. Kertomuksemme tapauksessa kyseessä oli kiukkuinen yksilö sitä myrkyttömämpää sorttia.
Elikon häätö kohti sen oikeaa kotia opetti siivoustöitä enemmän kuin kotitaloustunnit. Ennen kepin nokassa tapahtunutta näyttämöltä poistumistaan otus ehti kiivetä seinää pitkin sen verran korkealle, että ensi kerralla etsinnöissä tomutamme myös kirjahyllyn päälliset ja verhotangot.
***
Ainutkertainen laatuaan tämä episodi ei tietenkään ole. Jonkinlaisen kohtauksen alkutilannehan voi olla myös, jos kotiin tullessa porstuassa on ihan vieras pari saapikkaita ja pidemmältä huoneistosta kuuluu epäilyttäviä ääniä. On siis herttisen yhdentekevää, onko käärmeennahka eteisessä luomuna vaiko jalkineiksi jalostettuna.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
