Heipähän hei.
Toimituksen lounaissiiven luutimisosaston viikkolakaisut tomutellaan tässä nyt.
***
Nimittäin tuo viimeisin Harry Potter –elokuva piti käydä katsomassa. Viimeisestä en millään uskalla puhua, lopussa nähdyt pienet uudet noitaoppilaat saivat aikaan sen ilkeän tunteen että ei kai tässä aleta viritellä jotain Harry junior – sarjaa oheiskamppeineen vielä.
Bisnesidea siinä tietysti olisi: näiden kymmenen vuoden aikana, jotka Pottereita on elokuviksi tehty, on jo kasvanut uusi porukka juuri sen ikäisiä joiden kanssa voisi aloittaa nyt alusta.
Eipä sillä, tämän sarjan olikin aika päättyä. Viimeisin elokuva ei ole millään muotoa lastenfilmi, mutta sen loppuun on silti tehty vain ja ainoastaan lapsikatsojia ilahduttava kevennyskohtaus joka kertoo vielä sen, miten asiat 19 vuotta myöhemmin ovat. Tunnelma lopuksi on aika ristiriitainen.
Komea leffa tuo on, sitä ei käy kiistäminen. Äänet jymisevät , savuksi hajoamista ja vauhdikasta kamera-ajoa on sen verran että pitkäveteisen alun jälkeen ei pääse pitkästymään.
Fanitavaraa tämä on, ilman muuta, ja siksi elokuva-arvosteluissa vähän väärässä paikassa.
***
Vaikka itse elokuvaelämys nyt jäikin hiukan valjuksi, kokemus sinällään oli kyllä piristävä.
Aika monta viimeisintä elokuvakäyntiä on tullut tehtyä Finnkinon satasalisiin hehtaarihalleihin, joissa on keskenään vaihtelua yhtä paljon kuin S-ryhmän liikenneasemissa eli postinumeron verran.
Sitä lystimpää oli käydä katsastamassa uusin Potter pienessä yksityisessä, salolaisessa Bio Jännässä jossa on vielä jotain vanhan ajan elokuvateatterin tuntua. Miljöö pienine lippu- ja karkinmyyntikoppeineen ja salin paneeliseinineen ovat aitoa asiaa. Kangaskin on alle jalkapallokentän kokoinen. Tekniikka piilossa on nykyaikaa ja Potterkin seikkailee kolmiulotteisena.
Elokuvapuolihan muuten on aika monopolisoitunut. Esimerkiksi Turussa takavuosien kymmenet teatterit ovat kuihtuneet pois ja jäljellä on yksi Finnkinon jättilaitos. Samalla aika yksissä käsissä on se, mitä elokuvissa käyvä voi noinkin isossa kaupungissa katsoa.
Kemiössä voidaan ylpeillä maalaispitäjässä aika ainutlaatuisella 3d-salilla.
Huonosti ei mene tässä asiassa Salossakaan, kaksi yksityistä teatteria pikkukaupungissa ei ole näinä aikoina ollenkaan huonosti.
***
Seuraavat neljä viikkoa menevät luonnon omaa kolmedeetä katsellessa eli kesälomilla.
Eristäytyä ei aiota eikä olla kovin kaukana.
Ainakaan ei kovin kaukana Saaristomerestä ja sielläpä se toisaalta kaikki olennainen onkin.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
