Skip to main content

Heipähän hei. Toimituksen lounaissiiven aamu-uintiosaston ateriasaarna isketään tähän levälleen nyt kyllä kuin ne eräätkin eväät.
Käydäänpä toimeen.
***
Tästähän sitä ollaan huolissaan monesti, että kaupan keskusliikkeet ohjaavat turhankin paljon sitä mitä marketti myy.
Varmasti moitteissa on sijansakin, mutta eipä se ole koko totuus.  
Monesti maristessa verrokiksi otetaan joku etelä-Euroopan maa, missä kylän kauppa vakuumiin pakattujen, valmiiksi maustettujen kananriekaleiden sijaan myy oman paikkakunnan taatusti vapaana eläneitä siivekkäitä vielä käyntilämpöisinä.  Naapurikaupasta saisi sitten elukalle vihannekset tykö, eikä niitäkään ole tuotu mistään kovin kaukaa.
Eipä siinä mitään, mutta hyvä alku samaan suuntaan on käynnissä myös esimerkiksi täkäläisessä K-kaupassa ihan näkömatkan päässä lounaissiivestä.   
Ilmeisesti kulmakunnasta on kasvamassa jonkinmoinen tomaattitekijä: kaupan on isoja tomaatteja Lankkerista, kirsikkatomaatteja Saurusta ja luumutomaatteja asemaseudulta.   Yhteistä kaikille on, että tutun viljelijän nimi on rasian päällä ja kuljetusmatkaa ei kerry peninkulman vertaa. Paremmuusjärjestykseen näitä ei tohdi pistää, mutta ainakin kirsikka- ja luumutomaatit pärjäävät koukuttavuudessa herneille.
Kun samassa tiskissä on kurkkua, kurpitsaa, sipulia ja muuta, joiden kasvupaikka on jo kohtalaisella paikallistuntemuksella jäljitettävissä ihan pyörämatkan päähän, niin eihän tässä sitä tarvitse ihan kaikkea lähteä Provenceen asti ihmettelemään.
***
Liikenneasioista onkin ollut viime viikot asiaa tasaisesti.
Pohjoisen naapurilehden tekstaripalstalla joku arveli, että salolaista kaupunkiajoa  sekoittavat tamperelaiset ja helsinkiläiset, jotka ovat tottuneet vilkkaaseen liikenteeseen.
Tässä kohtaa maan vanhimmassa kaupungissa voitaisiin heivata kaupunkia mainostamasta se Marja Tyrni jonnekin kauas. Paljoa  tekstaria luontevampaa Turku-kehua ei voi olla.
Kääntäen homma kun tarkoittanee sitä, että Turun puolesta ei sentään tarvitse lähteä Saloon kaupunkikulttuuria katsomaan toisin kuin jostain.
***
Mitä tulee tähän jo sivuttuun paikallistuntemukseen, sitä pääsee kehittämään ei sen kauempana kuin täkäläisessä Lainamakasiinissa.  Yläkertaan on koottu koko nippu suurennoksia viime vuosisadan alkupuolen Perniö-valokuvista ja otoksia tohtii kehua komeiksi.    
Teijon suunnan kuvista tuntee jostain syystä  heti, missä kuvaaja on seissyt, muutamassa sai ammatikseenkin paikkoja koluava miettiä että mistäs tämä nyt ja miten,  ja osassa oli ihan pakko luntata.   Näyttelyssä hetkeksi herää eloon se, miten aikanaan on elelty ja miltä missäkin näyttänyt. Teknisesti kuvat saattavat valtaosan tämän päivän räpsyistä häpeään.
***
Viikon ammattilaisten opastus –vinkkimme menee virkavallan suuntaan.
Iltapäivälehden lööpissä luki alkuviikolla sellainenkin otsikko kuin ”M ies raiskasi naisen uimakopissa”.
Apuotsikko siinä alla totesi, että ”vaanii naisia yhä”.
Tässä olisi poliisilla kaiketikin aika helppo homma napata äijä.  
Jostain varmasti saa tiedon, missä tämä koppi sijaitsee.
***
–    Kotimaisen rock-laulajan mukaan on nyt nimetty ruokalajikin.
–    Niinkö, mikä?
–    Mustajärven paté.
***
Heip.

aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi

Jaa artikkeli: