Heipähän hei.
Toimituksen lounaissiiven kesädekkariosaston viikkoraportti isketään tiskiin tässä ja täten.
Asiaan siis.
***
Mitä kesälukemiseen tulee, niin onpahan tullut viime aikoina luettua koko lailla vanhaa tavaraa eli Agatha Christien jännäreitä.
Jonkinmoinen onnenpotku taisi olla, että osa löytyi vielä hyllystä noin 70 vuotta vanhoina suomennoksina. Siinä on jo jotain nostalgista, jos Hercule Poirot lähtee etsimään todisteita tokaisten että ”käykäämme makuusuojaan”.
Jännittävyydestä tämä ei vie piiruakaan, harvassapa ovat muuten olleet ne kirjat joita ei millään malttaisi laskea sivuun – vaikka viimeiseen viiteenkymmeneen sivuun ei olisi muuta kuin istuttu ja puhuttu, ja yleensä vielä loppuratkaisu säästetään aivan viime lehdille.
Jos kellä on tulossa mitta täyteen pullistelua ja vauhdikkaita tilanteita, niin tästäpä piristävä vaihtoehto. Seitsemän Agathaa putkeen luettuna alkaa kyllä toistaa itseään, mutta rinnan tuoreempien kanssa maistuvat kummasti.
Uudemmissa painoksissa on kieltäkin päivitetty.
***
Tietysti mikä vaan käy yliannostettuna tylsäksi.
Täkäläinen mainio kirjasto tarjosi dekkarien vastapainoksi varastoista siivottua asiaa, nimittäin Tekniikan maailman 90-luvun alun vuosikertoja kansiokaupalla.
Kieli on tätä päivää, mutta asiat hyväntahtoisesti hymyilyttäviä. Internetistä ei puhuta vielä paljon mitään, sähköposti esitellään ihan maailmanuutuutena. Tietokonejutuissa ajan huippu-pc- myllyissä on kovalevytilaa sen verran että tätä nykyä käytössäni olevan kameran muistikortti vetää tietoa äkkiä laskien 700-kertaisesti.
Jotain on tietysti toteutunut. Lehden pakinoitsija Viki povasi vuonna 1991, että vielä kolmas ydinvoimala tulee.
Tekeillähän se jo on ja maanantaisten uutisten mukaan jauhaa virtaa jo 2013.
***
Sitä odotellessa väsätään virtaa ja energiaa jostain muusta. Tiistain hesarissa oli raportti kalareissulta, jolla kerättiin saavitolkulla lahnaa ja särkeä. Ajatuksena on ollut väsätä lahnojen rasvasta dieseliä ja lopuista jämistä kaasuttamalla virtaa.
Varmasti. Kyllä vaan. Maaöljyn loppuessa pitää tämäkin niksi koettaa. Silti tässä ei voi välttyä miettimästä, meneekö koko homma ihan oikein päin. Joka pikkumarketti myy Vietnamista jäisenä tuotua pangasiusfilettä, samaan aikaan maukas lähikala lahna viedään ns. hyötykäyttöön.
Jutussa todetaan, että lahnalla ei vaan kalamies rikastu.
Eipä niin, mutta se ei ole pyytäjän vika vaan tietysti ensiksi meidän kuluttajien. Ei lahnan kuhan hinnoissa tarvitsisikaan olla, mutta paljon auttaisi jo, jos arvostus olisi sillä tasolla että lahna ylipäätään vaihtaisi omistajaa rahaa vastaan kalatiskissä.
Kelpaamattomuus ei ole myöskään kalan itsensä vika.
***
Kaiken grillaamisen vastapainoksi Kotipizza- ketju tuo tarjolle ajankohtaisia kampanjatuotteita.
Keskustan puheenjohtajavaalin tiimoilta on rakenneltu nimittäin muutama ns. Kepu-pizza. Esimerkiksi nimellä Pekkarinen myytävässä pizzassa on täytteenä listan mukaan työllisyyttä, pariloitua kananpoikaa, bbq-kastiketta ja ananasta. Vanhasessa taas on ahkeruutta, pekonia, kastiketta ja punasipulia.
Jotenkin tuon punasipulin olisi ymmärtänyt paremmin demaripizzassa, mutta hyvä näinkin.
Kotipizzan toimitusjohtajan mukaan johtopäätöksiä ehdokkaiden pizzamausta ja nimikkopizzasta ei voi tehdä. Vanhastaan tiedettiinkin, että esimerkiksi juuri Vanhanen nauttii lättynsä juustottomana ja ilman sipulia.
Synonyymimaakari kuvailisi sellaista pitsaa myös laatusanoilla ”veretön” ja ”hengetön”.
Virkavuosia on takana koko porukalla sen verran, että poliittisesta broilerista tuskin kannattaa näiden keksintöjen kohdalla puhua.
Toisaalta tässä tullaan siihen, että vanha, sitkeä lintu vaatii sitkeää keittämistä ollakseen miellyttävä. Asiasta paremmin perillä olevat tahot voivat arvioida minua paremmin, onko sitkeä hiillostaminen esimerkiksi lautakasojen päällä tai muilla rovioilla toiminut.
Noin muutenhan syötävän kanalinnun iän kertovat lahjomatta hampaat.
Ei, kanoilla ei ole hampaita mutta meillä syöjillä on.
***
Itikkakesää vartoillessa, kyllä vaan. Jokakesäinen hittituote ovat erilaiset puikot, suihkeet ja muut käryttimet joilla saa pidettyä riivaajat loitolla.
Ilmeisesti kannattaisi kokeilla myös virkavaltaa.
Sikäli, kun tässä on mummu-uutisia lukenut, on käynyt selväksi että aika tehokas karkottaja on myös kotimainen poliisi.
***
Tämä on hetkeksi tässä. Seuraavat viikot menevät Saaristomeren rantoja mittaillessa. On se jotain sekin, ellei peräti paras konsti viettää lomansa.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
