Skip to main content

Maailma alkoi näyttää suurelta

– Olen ratkaissut maamme liikenne- ja ympäristöongelmat, hihkaisi Wagner pari vuotta sitten.
Viivi pähkäili, mitä sillä sialla taas oli mielessään.
– Rakennetaan yksi iso kerrostalo, johon kaikki suomalaiset muuttavat. Enää ei tarvita autoja ja teitä. Kaikki voivat maata sohvalla ja katsoa telkkaa, ratkoi Wagner.
Kerrostalo jatkui silmän kantamattomiin. Katolla oli valtava määrä erilaisia antenneja. Kaiken kruunasivat talon kylkeen rakennetut pub ja snägäri, joiden palveluja kaikki suomalaiset käyttivät hyväkseen.

Ratkaisu on lähempänä totuutta kuin huumorilta pystymmekään näkemään.
Kuinka paljon aikaa, liikenneruuhkia ja energiaa meneekään siihen, että ihmiset matkaavat päivästä toiseen työpaikoilleen. Puhumattakaan saasteista ja hiilidioksidipäästöistä. Hyvin monet työt pystytään nykyään hoitamaan ilman fyysistä läsnäoloa talossa, jonka eteen on nostettu kissankokoisin kirjaimin yrityksen nimi.
Tuhkapilven vuoksi työmatkallaan jumiin Yhdysvaltoihin jäänyt mies tunnusti lopulta kotiin päästyään, että rästitöitä ei lopulta jäänytkään. Kaikki odotusajat tuli työskenneltyä läppärin kanssa.

Jos mies olisi ehtinyt kotiin ajallaan, hän olisi todennäköisesti juuttua liikenneruuhkiin viiteen kertaan ajellessaan lähiöstä keskustan työpaikalleen ja takaisin.  
Tälle miehelle ehkä sopisi, että hän kävisi hoitamassa asioita kerran tai kaksi kotinsa ulkopuolella. Muuten hän voisi maata sohvalla läppärin ja kännykän kanssa. Telkan katsomiseenkin taitaisi jäädä vähän enemmän aikaa.
Tuhkapilven vaikutukset todistavat, kuinka riippuvaisia olemme nopeasta paikasta toiseen liikkumisesta ja minuuttiaikatauluista. Tai ainakin kuvittelemme olevamme. Kun kymmenessä tunnissa pääsee toiselle puolelle maailmaa, on vaikea käsittää, että takaisin pääseminen voi kestää kaksi viikkoa.
Kun lentokone on pois pelistä, maailma näyttääkin äkkiä kovin suurelta.

Videokokouksia ja etätyötä ei edelleenkään hyödynnetä niin paljon kuin mahdollista olisi. Käyttämättömyys taitaa näkyä myös teknisen osaamisen puutteina. Kun EU:n liikenneministerien piti pitää videoneuvottelu tuhkan vaikutuksista liikenteeseen, Suomen ministeri ei teknisten ongelmien vuoksi päässyt ollenkaan mukaan.
Etätyö näyttää olevan kiinni työnantajan armeliaisuudesta. Valvonnan kulttuuri on edelleen vallalla. Kahdeksan tuntia päivässä on oltava tarkkailun alla, vaikka työt etenisivät joustavammalla aikataululla tehtynä muutenkin samaan tahtiin.

Lentokoneiden pysyttyä viikon verran maassa ehdittiin jo iloita, kuinka paljon säästettiinkään päästöissä. En yhdy kuitenkaan niihin, joiden mielestä lentoliikenne on se suurin syyllinen ilmastonmuutokseen.

Kyllä se teollisuus ja kaikenlaisen krääsän tuotanto taitaa kuitenkin ykköseksi nousta. Lentoliikenteen vastustajat voisivat ajatella sitäkin työntekijöiden määrää, joka ainakin välillisesti ilmailusta elantonsa saa.
OK, lopetetaan lentoliikenne, niin saadaan taas vähän työttömyyskorvauksia maksettavaksi.
Wagnerin lähipub ja –snägäri eivät taida sittenkään kaikille riittää.

minna.urpo@pernionseudunlehti.fi
Jaa artikkeli: