Terveppä vain.
Toimituksen lounaisen valistusasian osaston viikkoraportti on nipussa tässä taas kuin parsat ikään.
***
Monenlaista hyödyllistä elokuvaa on tullut esille kanssa viime aikoina. Erityisesti kiinnostaa kotimainen dokumentti nimeltä Reindeer spotting. Elokuva kertoo rovaniemeläisten huumekäyttäjien arjesta ilmeisesti täysin kaunistelemattomasti. Itseltäni pätkä on vielä näkemättä, enkä tiedä haluanko maksaa toistakymmentä euroa siitä ilosta että näen sekakäyttäjän varastavan autostereot.
Ei siinä, etteikö tämä pätkä olisi onnen omiaan muutamalle muulle. Tässä sitä olisi ilmeisesti sellainen pakkonäyttää-pätkä yläasteille, että oksat pois . Voisivat jäädä ainakin pahimmat myrkyt kokeilematta.
Ainakin kyse on jostain muusta kuin virallisten valistusfilmien tätimäisyydestä ja tahattomasta koomisuudesta.
Pari aika outoa ilmiötä tähän vaan liittyy.
Ikäraja on niistä ensimmäinen. Pitkän kohkaamisen jälkeen elokuvan katsojien alaikä on ja pysyy 18 vuodessa, mikä tietty rajaa esimerkiksi yläkoululaiset pois luvallisesta katsojaporukasta. Harmi.
Että jos nyt sopii toivoa opettajilta hiukan kansalaistottelemattomuutta ja elokuvan salakuljetuksen edes muutamaan luokkaan.
Toinen ihmettelyni aihe oli syntyä, kun jostain luin että tämänkin katsomossa oli jotakuta naurattanut.
Jotain kertoo arvomaailmasta jos naurattaa, kun toisilla menee aivan päin honkia, olkoon nyt miten vapaaehtoista hyvänsä.
***
Tietysti huumorin käsite on kovin häilyvä. Uudessa hauskaksi mainostetussa viihdeohjelmassa nimeltä Teräspallit oli hiljakkoin kohta, jossa roolihahmo paiskoi ruokaa ohikulkijoiden niskaan.
Aiemmin hauskuuteen vaadittiin edes joku pieni oivallus. Se, että joku nauraa sille kun toinen paiskoo hampurilaisia, on aivan sama kuin joku nauraisi sille että toinen heittelee pieniä kiviä rannalta veteen. Tähän asti se taas on huvittanut korkeintaan oikein hitaalla käyviä tai pahasti kamoissaan olevia.
Kumpaan sitten kukin haluaa samaistua.
***
Tätä lakkoasiaa tietysti kanssa. Sitä aina muistetaan kauhistella, että miten teollista on kotimainen lihantuotantokin.
Taannoinen liha-alan seisokki kertoi siitä jotain. Hätä tuli käteen useammalla lihatilalla – ihan siitä syystä, että tavaran eli eläinten pitäisi liikkua. Uutta porsasta syntyy tämän tästä ja vanhat pitäisi saada alta pois. Ajatus siitä, että eläkööt nyt vielä pari päivää, lienee kerrassaan väärä.
Varmasti on valvottua, turvallista ja siistiä kotimainen tuotanto, mutta viimeistään tämä todisti että ihan idyllistä ei kai kannata puhua.
***
Mitä itse lakkoiluun tulee, niin oikeutensa siihen tietysti on. Sitten on se toinen puoli, mikä joskus hiipii mieleen.
Siis että neljä viidestä työntekijästä on aika tyytyväisiä jo nykyisiin työoloihin, mutta kun viides ei ole niin neljäskin kiskaistaan mukaan liki puolivahingossa.
Kaiken päälle kun hiipii mieleen ajatus siitä, että tällaiseen taantuman aikaan moni voisi olla tyytyväisen sorttinen jo kun on sitä työtä – puhutaan prosentin korotuksesta joskus nousukauden aikaan.
***
Työpaikkaromansseja jos vaikka millä alalla.
Vai mitä se tarkoitti kun lehdessä luki, että moni naispappi hamuaa piispan sauvaa.
***
Uutiskielen pitäisi tiemmä olla tiivistä. Parantamisen varaa on jopa isommissa taloissa, kuten saimme huomata radion uutisista alkuviikolla.
Erään uutissähkeen mukaan tällä viikolla poliisi valvoo nopeuksia tehostetusti.
Kyynisesti ajatellen tässä olisi ollut uutisarvonsa, vaikka viimeinen sana olisi jätetty poiskin.
***
Heip.
